Hedwigin talon edessä oli eilen tällainen näytelmä.

Kun me nautimme eilen 18.9.2018 Pariisissa helteestä, samaan aikaan St Georgenissa OKTORIFESTIN avaaja Hedwig König keräsi pihaltaan tällaista taivaan mannaa.

Viipurin matkan aikana saimme Isengen kouluun tilattavien oppilaspöytien tekniset tiedot.

Tänään sunnuntaina 4.2.2018, kun ulkona on -15C, emme tappele sisällä ja saimme varmistettua senkin, että talon isännällä on nyt meille aikaa. Tietokone on käyttökiellossa.

Lahjoituksen luovuttajat ja vastaanottajat Gofore Oy:n pääkonttorissa Tampereella 13.9.2017.

Taas vaihteeksi hieman ramasee -siispä lepoa!

HAPPY DAYS ARE HERE AGAIN

 

 
06.09., torstai
 
Tässä on tovin koittanut löytää iPadia, joka on kunnan puolesta annettu luottamushenkilöille käyttöön. Eipä sattunut silmiin, niinpä tein hurjan olettaman, että eräs ulkolainen vieras olisi sen pakannut matkapakaaseihinsa kotiinlähtiessään. Se ei nimittäin olisi ollut ensimmäinen kerta.
 
Vähitellen kun olen päässyt eroon ajatuksissani kaikista viime vuosien kauheuksista ja samalla olen alkanut tyhjentää taloa viimeisten 60 vuoden aikaisista merkityksettömistä tavaroista, joita löytyy lukuisia perävaunullisia, törmäsin onneksi vierashuoneen sängyn ja patterin välistä siivousta tehdessäni kateissa olleeseen iPadiin. 
 
Katsotaan löytyykö sieltä materiaalia, joka valaisisi minulle kunnanjohtajapaneelissa tekemäni kysymyksen pohjalta minulle päänvaivaa aiheuttavaan asiaa. 
 
Tuleva kunnanjohtajan valinta alkaa selvästi hieman aiheuttaa liikehdintää. Tänään alkoi tulla useampia asiaan liittyviä viestejä, mutta tavallisilta kuntalaisilta en ole vieläkään kuullut ainuttakaan kommenttia. Hiljaista on ollut oman puolueen porukankin sisäinen keskustelu ainakin minun suuntaan, ehkä se johtuu omasta asosialisuudestani.
 
Päivää piristivät vieraat Hulaudesta ja Kanjoninreunalta. Ihana loppukesän päivä, joka enteili syksyn tuloa.
 
Vihreiden kannatus näyttää olevan alamäessä. Vihreiden ajamat perusasiat ovat varmasti meille kaikille tärkeitä: luonnosta on pidettävä huoli, muuten meidän kaikkien käy huonosti. 
 
Ammattiyhdistysliike näyttää pitävän taas älymölöä irtisanomissuojasta. Ei kai sitä mikään työnantaja halua pyrkiä eroon hyvistä työntekijöistä.
 
Afrikkaan välitin anteeksipyyntöviestin, että edes ajattelin jotain niin rumaa, että hän olisi vienyt tavaroita kotoani. Ehkä tuohon rumaan ajatukseen oli itselläni jotain perusteita, mutta onneksi asia selvisi tällä tavalla.
 
"Puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä järjestetään verkostojen toimintaan mukaan ilmoittautuneille tarkoitettu tapaaminen, jossa on kaikille yhteinen osuus sekä kunkin verkoston oma kokoontuminen.

Verkostojen kokoontumisissa käsitellään verkostojen oman ohjelmatyön tilannetta sekä päästään keskustelemaan ministereiden ja/tai puoluejohdon kanssa meneillään olevista politiikan ajankohtaisista aiheista."

Tuonnekin palaveriin eduskuntaan kai sitten pitäisi olla menossa. Jos ja kun Kokoomus on mukana seuraavassa hallituksessa, niin nyt valmistellaan asioita, joita ollaan yrittämässä saada asialistalle. Se onnistunee paremmin tuolla palaverissa eduskunnassa kuin kahvikupin ääressä Narvan torilla.

Onneksi tätä naputtelua ei tarvitse tehdä ihan yksin: Ukko nousi pöydälle viereeni voimakkaasti kehräten ja ikkunalle nousi jonkun naapurin pihakissa seuraamaan meidän illanviettoamme, Voisiko se rattoisimmin sujua?

Aamulehdessä oli aamulla hauska kuva: Vesilahden karjalaiset järjestivät Sakkola-juhlat Vesilahdessa. Onneksi kuvassa oli myös Sirpa Himanen, os. Kurikka, sillä hän jos kuka tuon tapahtuman eteen oli tehnyt satoja tunteja työtä. Niin kuin kaikessa muussakin  yhdistyksen toimintaan liittyvässä. Itse olen jättäytynyt hallituksista ja muistakin instansseista, mutta karjalaisuutta se ei mihinkään minusta kadota. Mukava seurata ihmisiä, joilla on palava halu olla esillä. Sirpa ei onneksi lukeudu heihin ja nytkin hän on tutkimassa sopivaa ajankohtaa, jolloin klubilaiset voisivat ǩäydä yhdessä päivässä tutustumassa kaikkeen olennaiseen Leningradissa eli entisessä ja nykyisessä Pietarissa.

 

 

07.09., perjantai

Aamulla piti poiketa kunnanvirastossa Arin luona täsmäämässä ”kateissa” ollut iPad tähän hetkeen.

Puolilta päivin oli tapaaminen erään yleishyödyllisen yhdistyksen edustajien kanssa. Heidän pyynnöstään keskustelimme isohkojen korottomille tileillä lojuvien rahojen sijoittamisesta osakkeisiin. Ajatuksiani ja kokemuksiani näissä asioissa kuunneltiin, vaikka viime kerralla yhdistyksen kokouksessa oli paikalla ihan pankkien oikeita asiantuntijoita.

Lounas oli hyvä.

Päivän mittaan käytiin useita keskusteluja 29.9. Narvan torin tapahtumasta ja lupien kanssa alkaa tulla kiire.

Nyt sitten alkoi saapua kuntalaisiltakin kannanottoja koskien tulevaa kunnanjohtajan valintaa. Palautteita on ihan sähköpostiin asti kirjattuina ja kyllä moni paneeliakin seurannut kuntalainen näyttää kyseenalaistavan valintaa valmistelemaan valitun työryhmän esitystä. Nöyrät kiitokset kaikille, jotka ovat vaivautuneet laittamaan oman kortensa kekoon tässä asiassa. Luottamuksellisuuden olen luvannut, ihan niin kuin New York Times Trumpia koskevissa paljastuksissa.

Rachel lähestyi viestillä: ” At school we were told  to pay of total K 1200 for graduation ceremony that is K600 for the gawny  and K600 for participation.” Eli rahaa pitäisi jälleen toimittaa, jotta koulutus saataisiin päätökseen. En nyt ehtinyt asiaa erityisemmin kommentoida.

Turuntie 1004 ehti poiketa ystävä pikavisiitillä ja aika pian sen jälkeen Kanjoninreuna 2 F:stä poikettiin noutamaan muutamia luumupuun taimia. Puutarhassani olevay nuoret puut vaikuttavat olevan erityisen satoisia ja helppohoitoisia.

Myöhään illalla Nöpö halusi tehdä vielä iltaretken Mutkalan reitillä. Olihan Tomokin sen tehnyt lyhyellä käynnillään.

08.09., lauantai

Iltakävelystä huolimatta Nöpö tiedusteli mahdollisuutta yötepasteluun vielä klo 03 aikaan. Pakkohan siihen oli suostua, sillä kohta ihanan leppeät yöt ovat ohitse ja kyllä kissakin silloin ymmärtää jäädä omaan sohvaansa lepäämään.

Tänään on tietysti Narvan toripäivä ja sinne on ihan pakko taas poiketa. Nyt alkaa 29.9, ohjelma olla aika lailla hahmotettuna ja sitä pitäisi sitten näyttää yhdelle jos toiselle paikalle saapuneelle asiantuntijalle.

Ihan uskomattoman paljon väkeä oli tänäänkin paikalla. Yksi torilainen toimitti jälleen muovipussillisen juuri Suomen Narvan lahdelta nostettua kuhaa, jota sitten voin äidille tarjoilla. Ohjelmaan tuli käynnin yhteydessä vielä monia pikku viilauksia, mutta ilmapiiri oli myönteinen ja kaikki näyttävät odottavan tuotakin pikku tapahtumaa.

Ohjelma näkyy nyt tällä sivulla ensimmäisenä. Itse voin perustella sitä sillä, että OK*TORI*FESTIN saapuvat avaamaan saksalaiset klubilaiset Hedwig ja Alfred.

Tässä välissä Rachel ehtii jatkaa viestintää: ”But I´m in need of new shoes, dress, transport money and do my hair plz if youy add up a K700 to buy these things.”

En pystynyt heti vastaamaan mitään.

Kotona havaitsin, että kopiokoneen muste on lopussa. Kävin noutamassa sitä Verkkokaupasta ja samalla hain Kolmenkulmasta tuplabonuspäivänä tarvikkeita omaan puutarhaan. Kotona kun aloin kopioida omalaatuisia mainoksia OK*TORI*FESTistä huomasin, että sitten alkavat paperit loppua. Noin 500 kopiota ehdin ottaa: toimitin osan rouva Narvan Sydämelle Kirkonkylään ja osan Narvassa asuvalle sydämelliselle ihmiselle jaettavaksi harkinnan mukaan postilaatikoihin.

Illalla poikkesin pikaisesti Vesilahden Karjalaseuran Sakkola-juhlien järjestelyjen muistelotilaisuudessa. Tapahtuman ehdottomasti ainutlaatuisin anti oli se, että näin 10-20 nuorta touhuamassa moottorien ja omien kulkupeliensä kanssa yksityisen perheen tiloissa. Sulassa sovussa kaikki tekivät asioita, minkä kokivat omalta osaltaan sillä hetkellä asiaankuuluviksi. Vuosia sitten sain olla osaa näistäkin nuorista hätistelemästä koulun alueelta hornan tuuttiin, koska he toimivat väärin. Tein joukon rikosilmoituksiakin. Niistä ei sitten mitään seurannut, sen mahdollisti kunnasta jo pois siirtynyt virkamies. Olipa huikea kokemus!

Uskomattoman vauhdikasta on tämä eläkeläisen arki, ja näistäkin kahdesta päivästä olen tarkoituksella jättänyt monta kerrottavaksi kelpaavaa juttua kertomatta.

09.09., sunnuntai

Aamun suurin ilonaihe oli ottaa esille poliisi.fi -sivustolta kaavakkeisto "Ilmoitus yleisötilaisuuden järjestämisestä". Viimeistään tässä vaiheessa olettaisi kaiken innostuksen lopahtavan. Täytyy kuitenkin koittaa ajatella asiaa positiivisesti: Josko noilla samoilla kaavakkeilla haetaan vaikka Porin Jazzin huvilupaa, niin sitten kokonaisuus on kai ymmärrettävissä.

Aika usein näillä asioilla on kumma johdatus. Ideaparkissa törmäsin ihmiseen, jolla on ammattinsa puolesta erinomainen tietämys yleisötilaisuuksien viranomaisvalmisteluista. Ihan rauhoittavaa tietoa, mutta toisaalta monta paperia täytyy vielä saada aikaiseksi, vaikka nyt toiminkin ihan luottamushenkilöroolissa.

Jokatapauksessa tämänkin ihmisen tapaaminen pitkän tauon jälkeen oli todella ilahduttavaa. Ihminen, joka laittoi koulullamme tehtävää hoitaessaan täysillä itsensä likoon. Oman kolmen kymmenviiden vuoden urani aikana näin vain kaksi muuta itsensä tuossa tehtävässä itsensä täysillä likoon laittavaa henkilöä. Muut ovat pääasiassa olleet hoitamassa virkaansa ja huolehtimassa siitöä, että kenelläkään ei ole mistään mitään valittamista.

Erittäin voimaannuttava kohtaaminen!

Kaakilantietä en kyllä enää lähiaikoina ajele. Aivan uskomatonta tärinää. Tien varrella täytyy asua jonkun joku yrittää myydä uusia autoja. 

Tänään sain myös kunnanjohtajavaaliin liittyvän erittäin informatiivisen puhelun, mutta en kyllä sen tarkemmin sitä tässä avaa. Siinäkin asiassa oma olo rauhoittui, eikä soittaja saanut mitään käsitystä siitä, miten itse olen asiassa toimimassa.

10.09., maanantai

Sateen ropina yöllä kuulosti ihmeelliseltä.

Aamulenkillä oli oikein hyvö hengittää, eikä Nöpökään pyrkinyt syvälle korkeaan kosteaan ruohikkoon.

Ruotsin vaalia tuli seurattua illasta. Hankalalta näyttää sielläkin jatkaa matkaa, jos ei yhteistyökuvioiden rakentaminen blokkien ylitse onnistu. Maahanmuutto sielläkin näköjään keskeinen mielipiteiden jakaja ja vielä emme tässä maailmassa ole siihen liittyen nähneet kuin pieniä aaltoja. Nuo Afrikankin asiat kannattaisi ottaa ihan itse kunkin omaan agendaansa ja pienin askelin olla tukemassa siellä paikallisten yhteisöjen halua kehittää itseään, niin sistten ei suurissa määrin tarvitse lähteä elintasoa kauempaa kurkottelemaan. Mitäpä erikoista onnea tämä meidänkään huippukorkea elintaso on itsekullekin tuonut. Eiköhän se onni ja mielen hyvä olo löydy ihan jostain muualta.

Aamulla noutamassa kunnasta todistusta siitä, että kunta omistaa Narvan torin alueen, jolle paikalliset ovat suunnitelleet pikkutapahtumaaansa 29.9.2018. Ja kun kaikki allekirjoitukset onnistuisi jättämään tänään Valkeakosken poliisille olisi iso askel asiassa etettu eteenpäin.

Välillä poikkesi kotisairaanhoito ottamassa verikokeen ja veteraaniruoka saapui puolen päivän aikaan ja sitten uudestaan kuntaan hakemaan allekirjoitukset ja matkaan jättämään paperit Valkeakosken poliisiasemalle. Hyvä ystävällinen palvelu, jonka yhteydessä todettiin, että asiakirjat ovat riittävät kattavat, jotta niiden perusteella asiassa voidaan tehdä päätös. 

Toisaalle lähti kunnanvirastosta turvallisuussuunnitemia koskeva koonta ja niissä sitten onkin paljon enemmän puuteellisuuksia. Katsotaan kuinka pikkumaisiin juttuihin sieltä tullaan puuttumaan. 

Elintarvikevalvonnan kanssa kaikki sujui ihan puhelinkeskustelussa ja luvat olivat sillä selvät.

Keskiviikon lehdessä on tiedote "Seikkailusta jouluyönä" -esityksestä Helsingin kaupunginteatterin Pasila-näyttämöllä perjantaina 14.12.2018 klo 19. Joulun tulevaisuus on uhattuna, kun Joulupukki tekee kohtalokkaan virheen lahjoja jakaessaan. Katastrofin välttämiseksi neuvokas lapsijoukko lähtee jännittävälle joulun pelastusretkelle, apunaan pari poroa ja tonttu. Seikkailu vie lapset kolmeen erilaiseen maailmaan ja matkalla tapaamme valtavan joukon eriskummallisia hahmoja, joista osa onkin oudolla tavalla tuttuja klassikkosaduista.

Seikkailu jouluyönä on koko perheen musikaali, joka tulvii hyvää musiikkia. Koitamme saada mukaan pikkubussillisen porukkaa, jolloin matkasta on mahdollisuus saada kokonaisuudessaan rento. Sinikan esittämään ajatukseen on jo aika moni ilmaissutkin kiinnostuksensa. Liput tulee maksuun sitten heti miten, koska ne oli maksettava varausta tehtäessä.

Tänään kunnanhallituksessa on esillä mm. kunnanjohtajan valinta. Päätöksenhän asiassa tekee lopulta kunnanvaltuusto. Toisaalta mielenkiintoisen rauhallista tässä on ollut kokouksen edellä, toisaalta mielenkiintoisia yhteydenottoja ihan kirjallisessa muodossa on myö luottamushenkilöiltä tullut. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mistä saisi otetta. Kaikki jää aikalailla kokouksessa esiinnouseviin asioihin ja niitä tuntuu olevan.

 

Lääkäri suositteli äidille uudeksi lääkkeeksi Memantine Merz -lääkettä. Lääkärin perustelut tuntuivat järkeenkäyviltä ja lisäksi tuon lääkärin toimet muutenkin tähän asti ovat viestineet lääkärin etiikan vahvaa sisäistämistä. Lääkkeen vaikutuksia on mielenkiintoista koittaa seurata, mitään mullistavaahan ne tuskin aiheuttavat, mutta kuten aina vaikutukset voivat olla hyvin yksilöllisiäkin.

Ruokailutahti on uuden lääkkeen ainaka entisestään parantunut hetken notkahduksen jälkeen. Syy toisin voi olla myös useissa Narvan lahdelta nostetuissa erinomaisesti fileoiduissa kuhissa, joita äiti on saanut nauttia runsaassa luomuvoissa paistettuna.

Lisäksi ajankohdan herkkuna saa nyt nautiskella oman pihan luumuja ja ne nyt kyllä ovat satumaisen maukkaita. Parempia kuin koskaan ennen ja hyvin maistuvat. Tänään kuulin vielä, että metsästä löytyneekin sieniä ja se sitten tulee toteutuessaan kruunaamaan tämän jakson herkuttelun.

Ilta kului kunnanhallituksen kokouksessa ja kotiin saavuin vasta hieman ennen klo 22. Illan paras anti oli se, kun Ukko odotti pimeässä illassa autopaikalla ja kipitti heti perässäni sisälle. Villikissan muuttumista tällaiseksi gentlemanniksi sopii ihmetellä.

Illassa oli toinenkin ihailua aiheuttanut asia. Asiansa osaavan ulkopuolisen asiantuntijan esitystä on ilo seurata ja antaa omille aivoille tilaa ja aikaa pohtia lopullista ratkaisua päätöksenteossa. Oli erinomainen iltakokous, ihan parhaita koko omalta luottamushenkilöajaltani.

Yöllä jatkoin vielä Marskin ruusu -kirjan lukemista ja voivottelin tuon Suuren Suomalaisen elämänsö varrella mukanaan kantamia suuria murheenaiheita. Ei se taida olla elämä helppoa kenellekään!

11.09., tiistai

Nyt sitten pitäisi olla sateita luvassa. Aamukierroksen sentään onnistuimme tekemään kuivina.

Sain eilen Minnalta mukaani ison paketin kopiopaperia ja laitoin aamusta pikkukopiokoneeni jauhamaan noita tyylikkäitä 29.9.2018 -tapahtuman mainoksia. Narvan suunnasta ollaan aamusta tulossa hakemaan lisää jaettavaa ja vielä olisi monta kyläkuntaa, jonne toivoisi jakoapua. Ottakaa pikaisesti yhteyttä, jos ehditte auttamaan!

Poikkesin päivällä vielä Narvassa jättämässä muutama sata mainosta Narvan Sydämen toimitusjohtajalle. Tarjolla oli todella maukasta makaronilaatikkoa ja paikalla ihan mukava määrä lounasasiakkaita. Suosittelen paikkaa kovasti kaikille, joilla on kulkupeli ja aikaa virkistävään ajeluun keskipäivällä Narvan suuntaan. Siinä on vieressä kauppa, jossa on yllättävän monipuolinen liha- ja kalatiski.

Päivällä voi ottaa lyhyet torkut, sillä alkuillasta oli taas oman puolueen tapaaminen. Kokouksessa kävimme läpi ajankohtaisia asioita: seurakuntavaalit, kunnanjohtajan valinta, kaavoitustilanne kunnassa ja elinvoimatoimikunnan esitys Naarvajoen kunnostamisesta. Kuulimme myös mielenkiintoisia asioita yhtenäiskoulun rehtorin valintaprosessista. Kumma juttu, mutta tuossa asiassa ei oikein ole enää kinnostusta ja onhan minulle kerrottu, että tulevat tapahtuvat tulevat olemaan keskeisiä kunnan elinvoimaisuuden kehittämisessä. Sitä odotellessa!

Kokouksen aikaan tuli taas monenlaista viestiä eri puolilta maailmaa, mutta nyt en jaksa niitä alkaa purkaa ja kommentoida.

12.09., keskiviikko

Ja kun en reagoinut noihin viesteihin, niin niitähän alkaa tulla heti aamusta lisää. Kyse on jälleen Emilia-hiehosta: vakuutukseen tarvittaisiin 200 €, ruoka 90 €, eläinlääkäri 50 € ja hiehon hoitajankorvaus 665 €.

Laitoin rahoituspyynnön taas eripuolille Sambiaa kommentteja varten, sillä ... tai no parempi jos en kaikkia mielessö liikkuvia ajatuksia kerro.

Toivottavasti Rachel kuitenkin laittaa hiuksensa kuntoon oman kylän MORO-kampaamossa.

Ennen junaan siirtymistä sain vaihtaa Lempäälässä muutaman ajatuksen tulossa olevasta kunnanjohtajan valinnasta. Kovasti on herättänyt ajatuksia ja kuulemma jonkun nettisivustollakin on paikkakuntalaisilla ollut mahdollisuus antaa eri ehdokkaille ääniä ja tulos tähän asti on aika mielenkiintoinen.

Aamusta poikkesin Viking Linen konttorilla tekemässä järjestelyn koskien Hedwigin Tukholman matkaa. Liikennevaloissa vastaan käveli sitten eräs isengeclubilainen, joka näytti olevan ihan omatoimisella kaupunkikierroksella. 

10.24 junalla jo kotiinpäin ja sitten erään toisen klubilaisen vinkin perusteella kohti metsää ja sienien etsintää. Lähipäivinä metsiin varmaan kannattaa mennä, sillä yölämpötilat tulevat olemaan aika korkeita.

Illalla tuli jälleen yksi oikein pitkä puhelu koskien kunnanjohtajavaalia. Huomenna aion itse tehdä muutamia tarkistussoittoja niin Kuntaliitosta kuin muilta ylemmiltä tahoilta.

13.09., torstai

Yöllä Mutkalan kierroksella oli upeaa tarkastella tähtitaivasta. Kaunista!

En ole vielä laittanut matkaan Rachelin suuntaan niitä päätöstilaisuusmaksuja, mutta kai ne on pakko suorittaa, vaikka mistään sellaisesta ei ole koskaan ollut puhetta. Rachel tuntuu osaavan koittaa laskuttaa kaikkea mahdollista, ja minä koitan korostaa tämän yhteistyön lähtökohdista: kylän kehittämisestä ei yksittäisten kyläläisten meikkien ja hameiden hankkimista.

Keskipäivällä poikkesin tiputtelemassa postilaatikoihin OKTORIFESTIN mainoksia Koskenkylän, Tarimaan, Onkemäen ja Riehun suunnalla. Siltä kierroksella palatessa viirasi taas päästä ja piti olla hetki paikoillaan. Riehun suunnan tie oli pitkästä aikaa ajettavammassa kunnossa ja reitin varrella pariin otteeseen näki todlela kauniita pikkuisia laukonpeuroja todennäköisesti äitinsä jälkiä seuraten.

Alfredkin soitti Saksasta ja kävimme alustavan keskustelun siitä, mitä elinvomatoimikunnan näkökulmasta olisi toivottavaa hänen lausuvan 29.9.2018 klo 12 avajaissanoissaan. Sovimme jatkohaarjoittelusta sitten Tukholmassa. Paikallislehdestä on jo pari kertaa kysytty täsmennystä sinne jätettyyn juttupohjaan, joten varmaankin Narvan Kyläpanimon tuotteiden maistelusta St Georgenissa tulee lähiaikoina juttu lehteen, toivottavasti juuri ennen tapahtumaa. Sovimme lisäksi perjantaipäivän ohjelmasta täällä Suomessa, lauantaihan onkin jo itsestään selvä ja enää sunnuntaille katsomme jotain erikoista kaukana näistä nurkista.

Illasta kuluikin aikaa hieman erikoisemman asian kanssa. Eräs ihminen oli joutunut erikoiseen tilanteeseen netin kautta saapuvan viestinnän osalta ja tulkitsin itse asian rikolliseksi ja keskustelinkin asiasta jonkin aikaa hätänumeron virkailijan kanssa. Vaikka kyseessä ei ollut ihan varsinainen hätäasia, hän kuitenkin ymmärsi yhteydenoton, koska oli tietoinen siitä, että silloiseen vuorokauden aikaan ei poliisiin saanut mitenkään henkilökohtaista yhteyttä.  Asia saatiin lopulta kirjattua poliisin järjestelmään ja toivottavasti se antaa eri osapuolille yörauhan.

14.09., perjantai

Aamulla poikkesin kunnanvirastossa jättämässä kirjallisen valtuutuksen hallintosuunnittelijalle etsiä tietokannoista kateissa olevien kansioiden päätöksiä. Samat päätökset löytyisivät toki pääosin aikaisempien sivistystoimen ylempien lautakuntien listoista liitteinö, mutta onneksi on olemassa erilaisia tapoja.

Yllättävän paljon alkaa työllistää tuo kunnanjohtajavaaliasiakin. Tänään tuli paljon uutta asiaa, jota ei ainakaan omaehtoisesti ole muita kanavia pitkin tietooni aikaisemmin saatettu.  Eräässä tilaisuudessa heitettiin ilmaan eräs epäilys ilman tarkempaa spesifiointia ja nyt olen viikon aikana omalta osaltani saanut asian pakettiin Kuntaliittoa myöten. Toisaalta tuollainen salapoliisityö on motivoivaa, mutta toisaalta tekee mielen hyvin surulliseksi. Kaikki pyrkikäämme etsimään objektiivista totuutta.

Kohta on aika laittaa uudet mansikantaimet maahan. Möyhensin tänään maata suunnitellulta paikalta ja edelleen isän aikanaan suorittama tunnollinen maanparannustyö kantaa tulosta. Syksy alkaa olla tuloillaan ja pikapuoliin saa maahan laittaa myös satamäärim uusia sipulikasveja. Josko keväällä olisi sitten jotain piristävää.

15.09., lauantai

Tänään oli taas luvassa monenlaista ohjelmaa, joten asioita piti hieman suunnitella.

Pihakäynti Nöpön kanssa olisi onnistunut muuten hyvin, mutta alueella ajoittain liikkuva hyvin tumma kauniskuvioinen kissa alkoi heti alusta seurata Nöpöä kierroksella äänekkäästi naukuen. Kierroksesta ei siksi meinannut tulla mitään. Loppumatkasta kannoin Nöpön kotiin.

Pihakissa seurasi perässä ja nautti pikaiseen tahtiin kolme pussillista kissanruokaa ja kehräsi koko ajan kiitokseksi. Tämä kissa antaa sentään selittääkin itseään.

Aamiaistarvikkeet hieman aikaisemmin esille, sillä tänäänkin pitäisi poiketa Narvan torilla. Aamiainen sujui kaikkien osalta mallikkaasti. Aamuruokailu on uuden lääkkeen rinnalla sujunut äidiltä parhaimmin, mutta lounasruuan kanssa on vastaavasti enemmän haasteita.

Tänään näytti siltä, että saattaisi tulla vettä taivaalta. Narvassa oli jälleen paikalla hyvin väkeä sääennustuksia uhmaten.  Alussa ei satanutkaan.

Sain toimitettua OKTORIFESTIN monisteita jakoon Krääkkiön suunnalle ja muutamia kymmeniä lähti jakoon myös Rämsöön suuntaan. Kohta kunnan alue alkaa olla aika kattavasti jaettu.

Samalla käynnillä täydentyi myös puolueemme seurakuntavaaliehdokkaiden lista. Kävimme myös syvällisiä keskusteluja koskien kunnanjohtajan valintaa. Asia näyttää kiinnostavan kovasti ja sehän   on hieno juttu. Huomenna pitäisi sitten viimeisten seurakuntavaaleista kiinnostuneiden toimittaa tietonsa ja allekirjoittaa kaavake.

Seuraavaksi tiedusteltiin kiinnostusta osallistua 5-vuotiaan pojan syntymäpäivälahjaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vastaus oli tietysti myönteinen.

Samalla muistui mieleeni Tampereen Vikingin toimistossa käymäni keskustelu. Heitin ilmaan ajatuksen, että kuinkahan kauan tämäkin toimisto tässä saa jatkaa toimintaansa. Pöydän toiselta puolelta hämmästyttiin heittoani, eikä ihme sillä seuraavana aamuna oli Aamulehdessä uutinen, että Viking Line aloittaa yt-neuvottelut mm. Tampereen toimiston osalta. Sääli. Todella asiantunteva ja loistavasti palveleva henkilökunta. Ihan samoin kuin aikoinaan Aurinkomatkojen toimiston osalta. Eipä ole juuri Tampereen toimiston lakkauttamisen jälkeen tarvinnut sen matkatoimiston matkoja käyttää. Nykyään netistä saa niin helposti sitten kaikkea muutakuin tarjontaa. Viime aikoina asiakaspalveluaan näyttävät parantaneen lähinnä Verotoimoston yksiköt. 

Nyt sitten olen junassa kohti Helsinkiä. Kokoomuksesta on käynyt monta kutsua saapua tänään Helsinkiin keskustelemaan. Mainitsin asiasta paikallisille puolueihmisille ihan samoin kuin syksyllä 2017, mutta ei asiasta ole mitään keskustelua paikallisesti syntynyt. Katsotaan, mitä kerrottavaa käynnistä on tällä kertaa.

Tuossa radanvarressa käyskenteli muutama lehmä. Siitä tuli mieleen Vesilahden yläasteen Emilia-hieho siellä Isengessä. Aikoja sitten ostimme hopeiset lehmän lypsämiseen liittyvät astiat ja vielä menee aika lailla aikaa ennen kuin Emilia alkaa tuottaa maitoa. Kaikenlaisia kuluja on koko ajan. Pyydänkin nyt asiasta jotain ymmärtäviä pohtimaan, alkaisiko olla taloudellisesti viisaampaa alkaa osata koulun lapsille vaikka maitojauhetta. Maidon ostaminen kaupastakin tulisi varmaan paljon halvemmaksi, mutta kauppoja kun ei ole lähistöllä tavoitettavissa. Sitä olettaisi tällaisissa toiminnoissa jonkinlaista yhteistyöhalukkuutta myös kyläkomiten ja ihmisten taholta, että ihan kaikkea ei alettaisi rahana ajatella. Näiden nuorten ajattelutapa alkaa olla haasteellista, mutta eipähän meidän aikamme käy pitkäksi.

Pendolino Lempäälästä oli kuuleman mukaan tänään loppuunmyyty. Onneksi varasin paikkani jo 3.9., jolloin lipun sai 8,90 euron hintaan. Tänään lippu olisi maksanut 21 euroa.

Pikkuparlamentissa kuulimme ensiksi Petri Rajaniemen esityksen yhteiskunnallisen kehityksen pitkästä linjasta ja tietysti myös tulevaisuudessa tarvittavasta asenteesta. Todella huikea esitys. Päällimmäiseksi jäi ajatus, että tavoitteena tulee olla rakentaa yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä. Empatian tulisi  näkyä kaikessa toiminnassamme. Helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa, mutta pohjoismaisessa yhteiskunnassa pohja näiden asioiden rakentamiseen on kuitenkin monin verroin helpompaa kuin noissa kehitysmaissa. Asioita tulisi nähdä suurina kokonaisuuksina, sen kertoo jo meneillään oleva ilmastonmuutos ja sen moninaiset yhteiskunnalliset seuraamukset. Ilman yleismaailmallista suunnitelmaa edessä voi olla laajat kansainvaellukset ihmisten hakeutuessa puhtaan veden ja toimeentulon perässä uusille sijoille. 

Sivistyspoliittinen työryhmä aloitti ajankohtaisten asioiden käsittelyn puheenjohtaja Orpon kannustuspuheenvuoron jälkeen. 

Ensimmäisenä huolenaiheena nousi Ilari Iivosen tiedustelemana orkesterien rahoitus.Toisena nousi esille jatko-opintoihin pääseminen lukio-opintojen jälkeen. Lukioaikana tulee voida suorittaa ainakin jotain korkeakouluopintoja. Mikään yliopisto ei ole täysin luopumassa pääsykokeista. 

Suomen EU-puheenjohtajakauden painopistealueet: digitalous mukaan sivistyspolen teemoihin. Tuleva hallius tulee päättämään nämä teemat.

Tavoitteena että oppilaanohjausvelvoite jatkuisi perusopetuksen päättymisen jälkeen vuodella samaan tapaan kuin lukioissa nykyään. 

Tavoitteena on vahvistaa peruskoulua. Koko ikäluokaelle tulisi vahvistaa toisen asteen tutkinto: ei kuitenkaan oppivelvollisuusikää nostamalla vaan ohjaustoimien kehittämisellä. 

Maisteri vai kandidaatti: työelämässä kysytään, mitä osaat, ei sitä  oletko tohtori vai kandi. 

Nyt jätän esille nousevien ajatusten kirjaamisen. Viimeisimmissä viesteissä ei ole kysymys puolueen kannanotoista vaan jäsenten pohdiskelusta uuden ohjelmatyö pohjaksi.

Loppujen lopuksi verkostojen osalta tuli hieman tyhjäkäyntiä, sillä ryhmien puheenjohatkat oli oletettavasti valittu vasta puolueen aamupäivän johtoryhnien kokouksissa ja vain yhdellä puheenjohtajalla oli tänään asiasta tieto.

Itse poistuin paikalta hieman aiemmin, vaikka se ei mahdollistanutkaan aiempaa kotiinlähtöä, sillä junapaikka oli jo ennalta varattu. Hetken aikaa voi kuitenkin hengittää Helsingin hapekasta ilmaa ja nauttia Burger Kingissä pitkästä aikaa oikein muhkea hampurilainen. Ihan kuin lomalla olisi!

Juna näyttää lähtevän selvästi myöhässä kohti Lempäälää. Onneksi on lauantai-ilta.

Kotona kuitenkin kaikki erinomaisessa kunnossa. Ystävä oli jaksanut odottaa pihaista hygieniakäyntiään ja äidillä ja karjalalaisjuurisella ystävällä näytti kaikki sujuneen paremmin kuin vuosiin. Ehkä uudella lääkityksellä voi olla asiassa osansa.

16.09., sunnuntai

Tästä päivästä taitaa tulla kiireinen. Pitäisi saada kasaan seurakuntavaalien asiakirjat, jotta ne voidaan huomenna luovuttaa asianomaiselle hallintoinstituutiolle jatkotoimenpiteitä varten.

Mansikatkin pitäisi saada maahan ja Pariisin matkan valmistelut saattaa loppuun.

Aamuyöstä jatkoin tuota Oraksen kirjaa Marskista eteenpäin. Eilen siinä Nykytaiteen museon edustalla liikennevaloissa seisoessani tuli katsahdettua myös viereistö Marskin patsasta ja mieleen tuli viikolla jostain iltapäivälehdestä lukemani juttu, jossa lahtelainen Tapani Ripatti esitti vaatimuksen Marskin-patsaan poistamisesta Lahdesta joltain merkittävältä paikalta. Oli kyllä aivan uskomatonta tekstiä: kaikki piti lyödä lokaan. Ei kai se Mannerheimkaan todella mikään pyhimys ollut, mutta hän oletettavasti ainakin kunnioitti nimenomaan tavallisia kansalaisia ja rivisotilaita ja vaati ylemmiltä aina kaikkein eniten. Tuotakin Oraksen kirjaa suosittelen kaikille luettavaksi, En ole ainakaan havainnut laajaa sen sisältöä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Vuosisatojen ajan kuitenkin tällä maankamaralla asuneet ihmiset ovat joutuneet pitämään puolensa. Ajat ja tavat muuttuvat, mutta perusasetelma ei siitä mihinkään muutu: oman yhteisön kehittäminen ei luonnistu menneisyyden aliarvioinnilla vaan tulevaisuuden visioimisesta, jossa kaikki pidetään mukana.

Tänään sunnuntaina 16.9.2019 piti saada valmiiksi Seurakuntavaaleja 2018 varten valitsijayhdistyksen lopullinen listaus.  Tehtävä oli erittäin haastava, sillä ihmisten reaktiot tiedustellessani heidän kiinnostustaan ehdokkuudesta seurakuntavaalehihin olivat vaihtelevat. Ehtona ehdokkuudelle on toki se, että on sen seurakunnan jäsen, jonka vaaleissa olisi asettumassa ehdolle.  Moni ihminen on tuossa kohtaa omantunnon tai lompakon perusteella joutunut tekemään sellaisia henkilökohtaisia ratkaisuja, että ehdokkuus ei ole mahdollinen.

Tämän raskaan prosessin päätteeksi voin nyt ilmoittaa, että Kansallisen Kokoomuksen Vesilahden osaston puitteissa saamme ehdolle seuraavat henkilöt:

Ainasoja Tiina, yrittäjä                                                    Kaakila
Bergius Panu, everstiluutnantti                                  Rautiala
Halivuori Tuija, varaosakoordinaattori                    Kirkonkylä
Kesola Anneli, rehtori, luokanopettaja                    Kirkonkylä
Kurki Anna-Maija, asiakkuusasiantuntija                Riehu
Miikkulainen Markku, toimitusjohtaja                     Onkemäki
Parkkila Seppo, lääketieteen tohtori, professori  Narva
Pietilä Tapani, rehtori evp                                            Mantere
Rahunen Liisa, erityisopettaja, sit                              Narva
Suoniemi Susanna, kokki, sit                                         Mantere
Vehmassalmi Silja, optikko                                           Koskenkylä
Vuori Johanna, toiminnanjohtaja                              Narva.

Ehdokkaiden määrä ei ole lainkaan tyydyttävä, mutta sen sijaan ehdokkaiden elämänkokemuksen monipuolisuus hakee vertaistaan Vesilahden seurakunnan vaalihistoriassa. Ei pitäisi todella olla vaikeuksia löytää sopivaa ehdokasta asioita ajamaan Vesilahden seurakunnan kokouksissa.

Ilman paikallisen Kokoomuksen kunniapuheenjohtajan tiukkaa kannanottoa yhdistyksen hallituksen kokouksessa ei olisi päästy näin hyvään tulokseen. Loppuvaiheessa asiamiehen tehtävää alkoi hoitaa terveydenhuoltoneuvos Eila Häihälä ja nyt ehdokaskeruu sai todella liikettä aikaiseksi ilman Harkimon apua.

Vaikka ehdokasmäärä on omasta mielestäni heikko, on se silti kaksinkertainen viimekertaiseen vaaliin verrattuna.

Moni jätti ulko-ovensa avaamatta, puheluun tai sähköpostiin vastaamatta, mutta ei kanneta kaunaa ja tavataan Narvan torille 29.9.2018 juhlistamassa ennen klo 15 Vesilahteen valitun uuden kunnanjohtajan valintaa. Valintaa ei tehdä torilla vaan sen suorittaa kunnanvaltuusto kokouksessaan maanantaina 24.9.2018. Sinne on kaikilla vapaa pääsy ja suosittelen ehdottomasti saapumaan paikalle!

Oli muuten vauhdikas päivä. Siskoni Lempäälästäkin taisi poiketa tuoden ison kasan päärynöitä nautittavaksi. Huomasin, että vaalipapereissa oli yksi tyhjänpäiväinen lista, joka edellytti vielä jokaisen ehdokkaaksi asettuvan henkilökohtaista allekirjoitusta. Siitä sitten kierrokselle ympäri kuntaa. Onneksi Priikolinnokan tienhaaraan onnistuin saamaan paikalla kolme ohikulkijaa, mutta se ei muuttanut sitä tosiasiaa, että sain matkata Narvan, Riehun ja Onkemäen kautta Koskenkylään ja siinä välillä piti poiketa ulkoiluttamassa Nöpöä ja tutustua Jukka ja Ritva Alkion entisen kodin alueeseen ja kaikkiin kaavoituksiin liittyviin asioihin. Viimeksi mainitussa kohteessa oli todella upeat maisemat ja mukavat ihmiset ja saattaa lisäksi käydä niin, että saamme Narvan 29.9.2018 tapahtumaan yllätysohjelmanumeron. Lisäksi sain tutustua herra Poirot´iin ystävineen, mikä oli myös erittäin voimaannuttava kokemus. Hyvä voi voittaa tässä maailmassa!

Loppujen lopuksi ehdokkaiden joukkoon saimme myös ihmisiä, joilla on jotain kosketuspintaa lasten elämään. Toivottavasti se sitten tulee heijastumaan myös seurakunnan arkeen. Samaa toki toivoisi kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa: yhteiskunta on ihmisiä varten, ei hallintoa varten.

17.09., maanantai

Vettä tihruttaa mukavasti taivaalta. Kissoillakaan ei ole mitään erityistä kiirettä pyrkiä pihalle.

Eilisen kiivaan ajokierroksen aikana näin tienvarsilla todella runsaasti laukonpeuroja tai mitä lie kauriita. Lepolantietä ajaessani Onkemän suuntaa kunnon törmäys keskikokoisen kaunottaren kanssa oli todella lähellä. Onneksi omasta näkökulmastani paikka oli aika aukea. Edellä viipotti kaksi peuraa ja sitten sen kolmannenkin tietysti täytyi päästä heti mukaan samaan porukkaan. Jos olisin vain jatkanut matkaani normaalinopeudella, kyytiini olisin sen saanut. Ei näköjään minkäänlaista itsesuojeluvaistoa nill' kavereilla. Tästä sitten jatkoin maltillisemmalla kaasujalalla, mutta en tiedä, onko siitäkään sinänsä suurta apua, jos ne vaan tulevat päälle. 

Aamulla viimeiset puuttuvat allekirjoitukset ja sitten vaaliasiahenkilö Eila Häihälän kanssa kirkkoherranvirastoon luovuttamaan paperit, Viime metreille asti koitin saada vastuullisiksi tunnettuja kuntalaisia tarttumaan haasteeseen, mutta huonolla menestyksellä. Niin oletin, vaikka tuossa kohtaa se ei enää ollutaan minun ensisijainen tehtäväni, kun itsekin olen vain tavallinen ehdokas.

Meidän kirkko -listallemme kertyi klo 11 mennessä 12 ihmisen nimet. Vasta eilen illalla havaitsin, että viime vaaleissa ehdokkaita oli kuusi ja vuonna 2010 tilaston mukaan kymmenen, joten noihin lukuihin verrattuna tulosta voi pitää kohtalaisena. Ehdokasjoukko on kuitenkin taustaltaan hyvin monipuolista, mikä lienee hyvä asia sekin.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka osallistuitte keskusteluun ja tulitte ainakin tietoisiksi siitä, että tällaisetkin vaalit ovat tulossa. 

Viikon muu ohjelma löi sitten leimansa tähän päivään. Ensinnä pari pyykkikoneellista pyykkejä, sama määrä astianpesukoneessa käytettävää tavaraa, annos korvapuusteja tulevan illan ja parin lähipäivän tarpeisiin ja alkuillasta vielä annos lettuja tarjolle mustikkavalkosuklaajäätelön kera. Niillä eväillä pitäisi talon väen pärjätä seuraavan erikoisohjelman aikana.

18.09., tiistai

Kello näytti tänään herättävän jo klo 3.50. Ajankohta ei ollut Nöpön esittämä vaan AirBalticin, sillä lento Riikan kautta Pariisiin starttaisi Tampereelta klo 5.25. 

Talon väki nousi hyvästelemään ja näytti sitten jatkavan lepoajan, vaikka äiti ensiksi toivoikin ikkunoiden avaamista, jotta päivänvalo pääsee sisään.

Pirkkalan kentällä oli hiljaista ja tällä kertaa koneeseen nousi alle 30 henkilöä, ja lento varmaan lähtikin etuajassa, sillä laskeuduimme Lihostaan kentälle Riikaan jo klo 6.05. Jatkolento Pariisiin starttaa klo 7.20.

 

Riian kentälle saavuttaessa ensimmäinen hämmästyksen aihe oli se, että mistään ei löytynyt näyttöjä, joilta olisi voinut tarkistaa jatkolennon lähtöportin. Kävelimme edestakaisin käytäviä pitkin kuten sadat muutkin matkalaiset ennen kuin tajusimme kääntyä taxfree-myymälän kassan puoleen, joka heti selasi kännykästäni tarvittavan tiedon: B4. Paldies = kiitos!

Sitten ehdimme nauttia vielä aamukahvit. Latvia alkaa olla mukavasti samassa kustannusluokassa Suomen lentokenttien kanssa: 2 kahvia ja muffinssia= 14 euroa. Ihan sama kuitenkin, olemme ainutlaatuisella kiitosmatkalla kohti yhtä vaikuttavinta kaupunkia elämäni varrelta.

Jatkolento oli sekin airBalticilla ja ensimmäistä kertaa nousin Airbus A220-330 -koneeseen. Uusi, siisti kone, jossa yksi erikoinen yksityiskohta oli hattyhyllyn rajassa sijaitseva kännykän kokoinen näyttötaulu, josta en omalta paikaltani erottanut yhtään mitään. Onneksi naapurit voivat kertoa näkyvillä olevan ajankohtaisen tiedon.

Huomasin, että unohdin kotona laittaa Nöpölle pannan päälle, mutta onneksi ehdin varoittaa asiasta vielä aamusta, jotta väärä kissa ei pääse ominpäin ulkoilemaan.

Tämä matka on siis kiitosmatka valikoiduille entisille Vesilahden yläasteen nuorille, joilla oli suuri vaikutus siihen, että selvisin viime lukuvuodesta hengissä.

Päivän aikana ehdimme tutustua:

- Pariisin metroon
- RER-liikenneverkkoon 
- kaupungin bussilinjaan 42
- Eiffelin torniin
- Concorde aukioon
- Louvren museon alueeseen
- Champs Elysée
- Riemukaari
- Marais´n kaupunginosa
- Notre Dame
- ja erinomainen lounas Marais´n kaupunginosassa.

Todella uskomattoman paljon ehti päivässä kokea ja vielä nauttia maittavasta lounaasta Seinen rannalla Notre Damen vieressä. Ruokapaikkamme näytti kadun puolelta rakennustyömaalta ja halvalta lounaspaikalta, mutta kun poikkesi sisällä, näki että kyseessä oli periranskalainen ravintola, jonka asiakaskunta muodostui hieman varakkaammasta vanhemman polven väestä. Tarjoilijan kauniit sanat ranskankielen taidostamme painuivat muistiin, sillä vastaavantyyppisiä luontevia kiitoksia ei ole korviin kyllä aikoihin osunut.

Matkamme Tampereelta Riian kautta Pariisiin ja takaisin sujui mutkattomasti. Kaikki lennot lähtivät vähintään ajallaan, jotkut jopa etuajassa. Menomatkalla Riian kentällä sai hämmästellä sitä, että lentojen lähtöportteja ei näkynyt missään. Ratkaisu oli yksinkertainen: tax-free -myymälän kassa katsoi kännykästään tiedon ja löysimme Pariisin lennon portille. 

Kun tällaisia nuoria näkee, voi olla varma siitä, että vastuuntuntoisia ihmisiä löytyy luotsaamaan maailmaa toivottavasti ilmastonkin osalta turvallisempaa maailmaan. Kun esimerkiksi totesin, että voin ottaa kassalle hänen valistemansa makeiset, mutta koska hyllyissä ei ollut juuri sellaisia, joita hän arvostaa, hän ei silloin ota mitään. Harva tuossa iässä pystyy moiseen.

19.09., keskiviikko

Lento saapui reilusti etuajassa yöllä Tampereelle klo 00.22. Käsimatkatavaroilla oli mukava marssia suoraan autolle ja kotiin klo 00.58 ja heittämään tukihenkilönä toimineen Meerin Piipontielle klo 01.11 ja stten olinkin jo valmis Nöpön odottamaan ulkoiluun. Kumpikinkaveri tuntui olleen kuluneen päivän antiin kiitollisia: siskoni Ritva oli varta vasten käynyt ulkoiluttamassa Nöpön klo 13.28 ja Ukolla vaan muuten oli ollut ruhtinaalliset oltavat: palvelu pelasi.

Noin hyvissä tunnelmissa ei pitkiä yöunia kaivannutkaan, kun sitten vielä aamulla näki, millaisen mukavan palstatilan Huttusen Maijan touhut olivat saaneet paikallislehdestä. Minusta oikein mukavan sävyinen tarina. Samalla huomasin vanhasta viikonlopun Aamulehdestä yhden etäältä tutun naishenkilön kuvssa Pälkäneen uudessa urheilukeskuksessa. Jutussa kerrottiin pälkäneläisten nuorten koulun toimintaan liittyen pyörittämästä kahvilasta. Mukana toiminnassa näytti olevan 7 nuorta. Mistähän idea moiseen toimintaan oli mahdettu saada? Ja eihän sillä väliä, hyvä, että hyvän asian puolesta syntyy toimintaa kaikkialla maassa ja maaimassa.

Keskiviikkona keskipäivästä tuli poikettua metsässä siskon kanssa ja ilahduin siitä, että maasta todella nousee vielä suppilovahveroita, ja saattaa nousta oikein runsaastikin. Aluksi kiersimme todella vaikeakulkuisten hakkuualueiden kautta vanhoille, hyville konnuille ja sieltä  varsin pieneltä alueelta sai aineksi moneen herkkuruokaan. Sienikeitto varmaankin näistä valmistuu ensi viikolla Hedwigille ja Alfredille.

Hieman uuvuttava olo oli  kuitenkin ja siksi päätin siirtää eteenpäin eräät kunnanjohtajavalintaan liittyvät valmistelut.

20.09., torstai

Ja niiden lopputarkistusten aika oli sitten tänään, mutta ensin piti poiketa Lempäälän keskustan suutarilla korjaamassa tuo kantolompakko. Olipa paikalla aikamoinen ruuhka, väökeä oli kuin suuremmillakin markkinoilla, mutta asia hoitui kyllä joutuisaan ja halvalla. 

Kotimatkalla päätin ajaa vielä Narvan kautta, josko siellä olisi jotain kysyttävää ja tehtävää koskien 29.9.2018 OK*TORI*FESTIÄ. Ei ollut mutta Narvan Sydämessä näytti jälleen olevan tarjolla herkullista lounasta: noin maittavia broileripyörylöitä en olekaan missään aiemmin saanut maistettua.

Sitten vielä asiaan, joka piti hoitaa jo eilen: Olen ollut läsnä tilaisuudessa, jossa on annettu ymmärtää, että eräs Vesilahden kuntaan tarjolla oleva hakija ei olisi tullut omassa työssäkäyntikunnassaan tullut valittua edes kuntansa kunnanjohtajan 6 kuukauden sijaisuuteen. Asia tuli esille epämääräisenkaltaisena heittona, joten päätin alkaa tarkistaa asiaa.

Kyse ei ollut siitä, että kyseinen henkilö ei olisi kelvannut tehtävään. Olennainen asia ratkaisun taustalla on ao. kunnan sen hetkinen tila, johon toivottiin tuon lyhyen sijaisuuden aikana ulkopuolisen auditointia, tarkkailua. Lisäksi käytettävissä olleella pitkän linjan kuntajohtajalla oli maineikas tausta myös julkisen talouden tasapainottamisiin liittyvissä asioissa ja näitäkin juuri ao. kunnassa tarvittiin. Siksi hänen käyttämisensä tuossa tilanteessa oli täysin ymmärrettävää, vaikka hallintosäännössä lukisikin, että kunnanjohtajan sijaisena toimii hallintojohtaja. Toimenpiteen asian- ja lainmukaisuuden vahvisti myös Kuntaliitto.

Lähteinä tämän tiedon kokoamisessa on käytetty tohtori Laesterää, maisteri Koivistoa, virkaa hakenutta henkilöä sekä Kuntaliittoa.

Sitten piti laittaa maksua Rachelin valmistujaismaksuihin yliopistolle ja lisäksi hiehon 50 € eläinlääkärimaksu ja 44 € hiehon puolen vuoden ruuasta. Hiehon vakuutusmaksua ja hoitajanpalkkiota en laittanut matkaan, sillä toivon, että voimme käydä niistä keskustelun. Yhteensä matkaan lähti oheinen summa: 

Tililtä Isenge FI95 3939 0058 7830 36
Maksaja Isenge
Maksun aihe120e for graduation,
50e for vetinary,
44e for cow food half a year
Toimeksiantopäivä20.9.2018
MaksutapaMaksumääräysKulujen veloitusMaksan kaikki pankkikulut   
Määrä214,00  EUR
Kulut29,00  EUR
Veloitettu määrä 243,00  EUR.

Illalla oli sitten yhdistyksen kokous, jolla oli yksi osallistujista, joka esitti mielipiteitä osakkeista, joihin saattaisi kannattaa sijoittaa yhdistyksen vapaina korottomilla tileillä lojuvia varoja. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoista ja jatkossa yhdistyksen talousryhmä alkaa kokoontua tiiviimmin, jos vuosikokous antaa valtuudet sijoitusten tekemiselle.

Kokouksessa tehtiin muutenkin joidenkin nuorten kannalta todella positiivisia päätöksiä. Heidän puolestaan tuntui erityisen hyvältä, vaikka en voikaan itse asiasta mitään sen enempää sanoa. Yhdistys kuitenkin osoitti todellisen luonteensa ja käytti maalaisjärkeä päätöksenteossa. Joillakin on tapana käyttää hallintoa estääkseen asioiden toteuttamista, toisilla taas hakea edellytyksiä toteuttaa ihmisten kannalta ratkaisuja parhaalla mahdollisella tavalla.

Huomisen määränpään hotellista tuli viesti, jossa ilmoitettiin, että minulle ei sitten olekaan sijaa majatalossa. Meitä piti olla alunperin hieman useampi lähtijä ja siinä sähläilyssä meni sitten itseltänikin huone. Rauhoittelin hotellia ja sanoin, että majoituin Kreikassakin kerran Tinoksen kaupungissa hiekkarannalla, kun kaikki pyhiinvaellussaaren hotellit olivat täynnä. Ei tuo nyt ole mikään ongelma. Meillä on kuitenkin luvassa ainutlaatuisen upea yhteistyömme 20-vuotisjuhla ja iloitsemme pelkästään siitä, että siihen ei ole kulunut sen enempää EU- kuin julkista valtakunnallistakaan rahoitusta.

Vaihdoin illalla myös muutaman sanan Rachelin kanssa siitä, miksi välitin vain osan heidän pyytämistään maksuista. Tai hänen pyytämistä. Vastaus oli vain ok. Tarkoitus olisi pikapuoliin kirjata tälle sivustolle strategia siitä, millaisia tukia me voimme täältä Suomesta lähettää matkaan. Toivomme ajatuksiin myös Vesilahden yläasteen oppilaiden hyväksynnän, koska edelleen tuo pankkitilillä oleva summa on edellisen vuoden taksvärkkikeräyksen tuottoa ja sitä nyt ei ole sitten tarkoitus kerätä siihen yläkoulun rakentamiseen vaan nykyisen koulun huoniokuntoisten oppilaspöytien uusimiseen. Yläkoulu on olemassa noin 5 kilometrin päässä Vesilahti Community Schoolista, joten koulua ei ole mielekästä alkaa rakentaa.

21.09., perjantai

Tämäkin päivä alkoi varhain aamulla. Aamiainen klo 5.30 ja äiti tietysti tikkana paikallaan nauttimassa puuroannoksensa ja lääkkeensä. Hieno alku päivälle. Nöpö ei esittänyt vaatimuksia aamukävelystä, mutta kävimme kuitenkin kunnioittamassa naapurin ojaa. 

Yön aikana pihaan oli saapunut matkailuauto, mikä tarkoitti sitä, että äidin huolenpito oli hoidossa tulevan poissaolona aikana. Olimme lähdössä isengeclubilaisten kanssa ystävyyskouluumme Cesikseen juhlimaan eläkkeellejääntiäni ja ystävyyden jatkoa.

Matka Helsinkiin sujui vauhdilla. Satamassa sain hämmästyä siitä, että Viking Line halusi kiittää pitkäaikaisesta (46 vuotta) yhteistyöstä ja löi lippuja luukulla antaessaan käteen lisäksi kupongin, joilla voi kaupasta ostaa vapaasti tuotteita aika ruhtinaallisesti.

Erinomainen alku.

Laivalla suoraan brunssille ja koko laivamatkan aika kuluikin ravintolassa. Erinomaista ruokaa.

Onneksi olin tietoinen Eestin alkoholilainsäädännöstä ja tulos oli puhdas nolla.

Matkaseurue havaitsi, että ajon aikana tuli melko runsaasti vIestejä. Valtaosa niistä liittyi tulevan maanantain äänestykseen kunnanjohtajasta. Kannattaa muuten tulla paikalle seuraamaan tilannetta, se on kaikelle kansalle avoin ja varmasti mielenkiintoisempi seurattava kuin saman illan Salatut elämät.

Sää suosi matkaamme, mitä etelämmäksi siirryimme sen lämpimämmäksi sää muuttui. Latviaan päästyämme se olio + 27C.

Matkalla jätimme  Rupcinas Kelassa Sandrisin välittämän terveisen isoäidilleen. Risto pääsi tässä kohtaa kuvaan.

Illalla nautimme paremman kuin erinomaisen illallisen kartanohotellissamme. Sisäänkirjautumisen yhteydessä huoneeseeni hiipi aivan samannäköinen kissa kuin Nöpö on, ja se tuntui mukavalta. 

22.09., lauantai

Takana täysin äänetön yö maaseudulla Gaujan kansallispuiston keskellä sijaitsevassa kartanohotellissa. Illalla talo näytti olevan täynnä. Kanssamme majoittujina oli joukko liettualaisia matkalaisia.

Illalla sain jo hieman positiivista tietoa siitä, että minulle saattaisi löytyä tästä paikasta toiseksikin yöksi majapaikka. AIkaisemmin sain jo Suomeen ilmoituksen, että tehdyn muutoksen yhteydessä aikaisemmin oli tapahtunut virhe, että minunkin huoneeni oli poistunut varauksesta poistaessamme erään naismatkailijan huonevarauksen.

Tulomatkalla poikkesimme jo katsomassa Kolonna-hotellin tilanteen ja sekin oli täksi lauantaiyöksi varattu täyteen.

Sää näyttää alkavan ulkona hieman normalisoitua: lämpöä on enää +19 C -astetta ja laskee edelleen päivän mittaan ja ajoittain on luvassa myös pientä sadetta, mutta ei enää yhtäjaksoista. Se ei kuitenkaan matkantekoamme haittaa, sillä aiomme tänään poiketa leikkauttamassa hiukseni, tutustumassa Cesiksen keskustaan ja poikkeamalla Ligatnessa kylmän sodan aikaisessa huippumielenkiintoisessa korkeiden kommunistipuolueesta jäsenten Mannalle rakennetussa turvapaikass. Jossain vaiheessa päivää teemme myös patikointietken Gaujan luonnonpuistoon, mainiot retkipolut lähtevät aivan majapaikkana nurkalta.

Majapaikkamme on aivan upea: rauhallinen, siisti, ranskalaishenkinen hyvällä tavalla. Joihinkin matkalaisia teki vaikutuksen se, että tuloreitin varrella oli satoja omenapuita, jotka notkuivat menneen kesän satoa.

Aamiaiselle valmistaudumme vasta klo 9 kartanohotellin suureen saliin katetun seisovan pöydän ääreen.

Päivämme olikin sitten vauhdikas. Aamiaisen jälkeen ajoimme Cesiksen keskustaan. Itselläni tavoitteena oli saada siistittyä hiuksiani ja muilla poikkeamisia keskustan pikkupuodeissa. Parturissa oli kuitenkin poikkeuksellisen pitkä jono ja aina välillä tuli ajanvarauksessa ohitse meneviä parturoitavia. Onneksi ehdin juuri ja juuri saaada vanhan tutun parturin suosimaan pehkoni, jotta sitten olimme perillä Ligatnen bunkkereilla klo 12. Välillä meinasi usko mennä reitin osalta, sillä moni asia oli matkalla muuttunut, mutota ehdimme.

Hiustenleikkuu muuten maksoI 5 euroa.

Opastuskierroksen hinta bunkkereilla oli moninkertaistunut aiempaan verrattuna ja kuvauskielto oli voimassa useimmissa huoneissa. Opastus oli kuitenkin aivan loistava ja kierroksen päätteeksi saimme nauttia kylmän sodan aikaisille kommunisteille varatussa ruokailupaikassa annoksen pelmenejä aikakauden musiikin soidessa taustalla.

Kaikki olivat todella otettuja tästä kierroksesta ja sen päätteeksi nautimme 2,95 euron hintaan 4 desilitraa borshkeittoa, erinomaista kahvia, omenaleivoksen ja suolaisen sarven. 2.95€!

Tämä bunkkeri on siis paikka, joka rakennnettiin neuvostoaikana latvialaistien johtavien kommunistien turvapaikaksi mahdollisen ydinsodasn varalta. Se sijaitsee Ligatnessa yhdeksän metrin syyvyydessä maan alla ja suoja on kooltaan 2000m2. Siellä pystyi elämään 250 puolue-eliitin jäsentä 3 kuukautta: tiloissa oli kaikki mahdolllinen. 

Poikkesimme myös Siguldassa. Hämmästelimme, miten paljon kaupungilla oli tapahtunut kehitystä sitten viime käynnin. Ulkoisesti kaupunki näytti voivan erinomainsesti ja turisteja oli paljon liikkeellä. Vaunuajelulle emme päässeet. Sen hinta oli edestakaisin 12 euroa, mutta ajelun kesto olisi saattanut olla hyvinkin pitkä, joten päätimme jatkaa matkaa.

Teimme pienen kävelyn GauJan luonnonpuistossa ja totesimme, että ainakin meille viitoitus oli hieman liian ylimalkainen. Kovin pitkälle ei tarvinnut kulkea, kun tajusimme maaston korkeuserojen suuret vaihtelut. 

Tapasimme ystävämme Draudziga Aicinajuma Cesu Valts Gimnaziumista klo 19 alkavalla juhlailallisella Karlamuizan kartanoravintolassa. Upea minua ja erinomainen ranskalainen Bordeaux-alueen viini: täydellinen ilta. Juhlaamme osallistui Peterboroughsta myös SanDoris videopuhelun välityksellä.

Ilta sujui lämpimissä tunnelmissa vanhoja muistellen. Yhteistyömerkki alkoi aikoinaan Lempäälän-Vesilahden Koulutustuki ry:n matkan seurauksena. Vesilahden yläasteen oppilaskunta toteutti ajo. matkan ja Olli Sainion vinkin perusteella saimme oppaaksemme Riikaan Nauris Avotsin. Hänelle aktiivisella touhuamisellaan olimmekin sitten parin viikon päästä tapaamassa Naurisin puolison äidin avustamana tapaamassa koulun johtoa Cesiksen kaupungissa. Naurisin vaimon äiti oli johtajana meidän Opetushallitusta vastaavassa virastossa.

Tuohon kesäiseen tapaamiseen oli kutsuttu paikalle myös Laima ja monta muuta silloista opettajaa. Siitä yhteistyö alkoi ja on jatkunut hyvin monimuotoisena ilman julkista paikallista taloudellista tukea tai EU-tukia.

Ruokailukuin oli kokemus, sillä saimme nauttia sellaisia raaka-aineita, joihin emme olleet aiemmin törmänneet. Onneksi paikalla oli monia keittokirjoja julkaissut Viktorista, joka osasi valottaa salaisuuuksia meille. Samalla näin kuvan hänen pojastaan puolisonsa kanssa. Aikanaan hänen ja Matti Paavilaisen oppilasvaihtotuttavuus hyvitti meitä, kun Matti oli lähes kaksimetrinen ja latvialanen ystävänsä paljon lyhyempi.

Lahjojen vaihdon jälkeen siirryimme varsin pian levolle, sillä meillä olisi taas aamulla aikainen herätys ja lähtö. Aikaisemmin Maarisille maittoi iltaruokailujen jälkeen hieman myös punaviini, mutta siitäkin piti nyt pidättäytyä, sillä majapaikka  on sen verran kaukana kaupungista, että autolla on pakko liikkua.

Alfrediltakin saapui Saksasta mukava viesti: olivat saaneet lentolippuasiankin kuntoon ja lisäksi postin välityksellä oli tullut oikein miellyttävä yllätys Ahornwegille. Postiin heti keskiviikkona paikallislehden heille ja nyt eilen lauantaina se oli saapunut perille.

Lisäksi Harald viesti käynnistään Maijan ja Jörgin luona ja sain lisäksi puhelinnumeron, josta voin heidät tavoittaa.

23.09., sunnuntai

Aamukuuteen asti sain nauttia vieraasta hotellihuoneessani. Hotellin ”nöpönvärinen” kissa viihtyi suuressa salongissani ja vasta aamun valjettua pyysi pihalle. Oleskelun jäljiltä ei huoneessa näkynyt mitään vaurioita.

Ajamme kotiinkin Liepan kautta sillä sen reitin varrella min muutama mukava tienvarsikeppila, joista saa muutamalla eurolla erinomaista kotiruokaa lounaaksi. Rajalla on tarkoitus ainakin pysähtyä SuperAlkossa. Tulomatkalla näimme, että parkkipaikka oli täynnä autoja.

Laivamme lähtee Tallinnasta klo 17.

Paluumatkakin sujui mainiosti. Tehdessämme ostoksia Maximassa, Maariskin saapui paikalle tuomaan meille kaikille pieneN henkilökohtaisen matkamuiston.

Paluumatkan aikana satoi muutaman kerran ihan rajustikin, mutta matkaamme se ei mitenkään häirinnyt.

Lounaan nautimme Ainazissa Eestin puolella rajaa ja hämmästyimme ruuan laatua ja edullista hintaa. Parilla eurolla saimme tuhdin aterian.

Laivalla ei sitten tarvinnutkaan aterioIda. Paluumatkalla oli tupaten täytätä, mikä olisi merkinnyt Helsingissä hidasta laivasta ulospääsyä, jos emme olisi sattuneet olemaan poistumassa laivasta ensimmäisenä.

Ssavuimme Helsinkiin klo 19.30 ja kotipihaan klo 21.22. Ei paha.

Matkalaisten hyvästely ja kiittely ja sitten iltakahville kotiin. Äitikin päätti osallistua kahvihetken, enkä ollut uskoa sitä täytekakun määrää, jonka hän jaksoi nauttia: kakun täytyi olla hyvää ja kyllä sitä siskonikin kehui.

24.09., maanantai

Tälle päivälläkin riitti taas tekemistä:

- aamiainen: nyt äitikin nautti kunnolla puuroannoksensa.
- kotisairaanhoidon 49 euron käynti lääkkeiden tuomisineen
- äidin saunottaminen sujui aamusta hyvissä merkeissä
- äidin lääkkeiden noutaminen apteekista
- jääkaapin täyttäminen seuraavien parin päivän tarpeisiin ja kissojen herkkujen hankkiminen
- veteraaniruoka saapui ajallaan
- siskon kanssa sieneen Pujerontien seuduille oletuksella, että täällä olisi poissaollessani satanut, mutta ei ollutkaan.Onneksi sain kuitenkin keittotarpeet torstai-illan juhlailalliselle.

Sipulikasvien laittamuista en ehtinyt tänään hoitaa, koska klo 17.30 piti rientää kunnanvaltuustoa edeltävään ryhmäkokoukseen.

Pääasia tänään oli kunnanjohtajan valinta. Siitä tulikin yllättävän tiukka paikka: Tuomas Hirvonen tuli valituksi 11 äänellä, Anne Heusala sai 10 ääntä. Kokouksessa Miia Rajala esitti Hirvoseen valintaa, vaikka se ei ollut kunnanhallituksen esityksessä mukana. Harri Penttilä piti tiukan puheenvuoron kunnanhallituksen esityksen puolesta.

Valituksi tuli Hirvonen. Hän on lauantaina 29.9.2018 klo 15 paikalla Narvan torilla OKTORIFESTISSÄ, mikä lienee ensimmäinen mahdollinen tilaisuus tavata hänet kaiken kansan keskellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä pallo kertookaan tulevasta? Onnellista lomaa!

Ohessa näkyy Rachelille Johannesburgissa annettu paperi, jonka perusteella hänelle oli sanottu, että paluulento on kunnossa.

Klikkaa tähän lisätäksesi tekstiä. Kerro hieman vaikkapa itsestäsi, harrastuksistasi ja työstäsi.