Videota ei löydy

MORO Hair Salon Isengessä malleineen

Dag Hammarskiöldin museossa opastetulla kierroksella

Juhlapuhe ystävyyden 10-v juhlassa 2017

Diplomaattimme lähetystökäynnillä Lusakassa

Kiitos kun kävitte isengeclubilaiset!

Kuvia Vesilahti Community School ista

4.2.2019 - hyvä työn meininkin näyttää

olevan päällä….

Kuvassa Kristine-opettaja.

Aurinkoinen kiitosryhmä Saaristomerellä 29.12.2018 klo 13.12.

Pitäisikö meidän nyt vuoden vaihtuessa maksaa taas klubin jäsenmaksu.

Tänään sunnuntaina 4.2.2018, kun ulkona on -15C, emme tappele sisällä ja saimme varmistettua senkin, että talon isännällä on nyt meille aikaa. Tietokone on käyttökiellossa.

Lahjoituksen luovuttajat ja vastaanottajat Gofore Oy:n pääkonttorissa Tampereella 13.9.2017.

Taas vaihteeksi hieman ramasee -siispä lepoa!

HAPPY DAYS ARE HERE AGAIN

 

17.03., sunnuntai

Nyt on äidin ruokailuissa aamuisin tullut eteen uusi vaihe. Suuri puuroannos ei enää maistu heti siltä istumalta, vaan sitä nautitaan pienempinä annoksina pitkin päivää. Luomukauran ja mustikan yhdistelmää hänen kohdallaan ei näytä voittavan mikään ja sitä vastaan hänkään ei vielä pullikoi. Parin päivän aikana puuron rakenne on ollut jotenkin erilainen sen takia, että olemme voineet nauttia aktiiviviljelijä Luukkaalan rakkaudella jauhattamista hiutaleista. Suu kertoo eron!

Piti tuossa laittaa matkaan myös 13.5.2019 Pargan matkan loppumaksut Tjareborgille, mutta asia törmäsi inhottavaan ongelmaan. Yrittäessäni alkaa suorittaa toimenpidettä, en millään muistanut, mikä sattuu olemaan tuon nimenomaisen pankkitilin käyttäjätunnus. Viime kuukausina on tullut toki melkein päivittäin kurkattua noille tilien sivustoille S-Pankin mobiilipalvelun kautta, koska se on niin nopea ja vaivaton. Kurkkailun syynä on seurata mahdollisesti saapuneita jäsenmaksusuorituksia ja sitten 1-2 kertaa vuodessa joku yksilökin erehtyy ihan omatoimisestikin tukemaan hankkeitamme.

Nyt siirrosta ei tullut mitään. Tuijottelen vain näppäimistöä, mutta mitään ei tapahdu. Alan samalla muistella muiden pankkien käyttäjätunnuksia ja näytti siltä, että ne muistuivat mieleen ja kirjasin ne sitten erikseen paperille ja piilotin turvalliseen paikkaan. Niiden kanssa käy sitten varmasti niin, että en enää muista, minne olen sijoittanut nuo tunnukset paperille kirjattuina.

Klingelin nettikaupan kautta löytyi äidille kauan aikaa kaivattuja uusia alushousuja ja toimitus saapui perille alkuillasta. Samalla saimme nauttia pienen lounaan yhdessä äidin kanssa ja se on hyvä asia, sillä ruokahalu porukassa on aina parempi. Aamuisin porukaksi on riittänyt pihakissa, joka on noussut ikkunalle nauttimaan omaa pikkuannostaan samaan aikaan, kun äiti pyörittelee edessään omaa annosta. Paikalle poikkesi myös äidin evakkomatkasta kiinnostunut lapsenlapsi Espoosta, joka kertoi mielenkiintoisia tietoja. Elisenvaaran pommitus 20.6.1944 oli koko toisen maailmansodan aikaisista pommituksista Suomessa kaikkein tuhoisin. Elisenvaara oli risteysasema, jonka kautta oltiin juuri siirtämässä joukkoja myös Karjalan kannakselle. Paikalle ei ollut ilmatorjuntaa, eikä ilmahälytystä annettu. Muistaakseni noin 100 ihmistä kuoli ja suurimmat tuhot kohtasivat junaa, jossa oli evakkoja Räisälästä. Iso osa kuolleista oli lapsia ja naisia. Tällä hetkellä ei äidiltä saa enää tietoja tähän liittyen, mutta tutkimus näyttää asian tiimoilta etenevän ja äidinkin evakkomatka haparaislaisten kanssa näyttää istuvan hyvin kuvaan.

Illalla tuli seurattua vielä kerran TV1 klo 21 esitettyä risteilyromantiikasta kertoneen sarjan viimeistä osaa vaikka sen oli ehtinyt jo seurata Areenasta puhelimennäytöllä. Aika onnistuneesti toteutettu, vaikka ei tuollaista ihan jokailtaisena sarjana perinteisten saippuaoopperoiden tapaan kuitenkaan jaksaisi seurata. Viime vuosien kokousmatkoistamme on pääosin ihan toisenlaisia, kannustavia, positiivisia ja voimaannuttavia muistoja. Silti ehdottomasti suositeltava sarja katsottavaksi ja ihan mukavia arjen katkaisuja nuo risteilytkin ovat. Tosin eivät loppujen lopuksi mitään edullisia ollenkaan, sillä laivalla kaikki on hinnoiteltu kohdalleen, eikä kilpailua paljon ole olemassa.

18.03., maanantai

Jotenkin tuota käyttäjätunnusasiaa unissaan mietti ja sitten aamupäivän aikana kun uudelleen konettaan tuijotteli ja yritti avata tilia siinä yllättäin onnistuen. Kun sitten katselin näppäimistöä tajutakseni, minkä numeron tuohon oikeastaan naputtelin, en saanut siitä selvää. Ennen kuin aloin asiaa enemmän hämmästellä, maksoin kuitenkin Isenge Clubin toukokuun jutun eli Pargan matkan loppumaksun Tjäreborgille. Ilo oli suuri sillä ilman tätä onnistumista olisin saanut ajella S-Pankin Sammonkadun konttoriin hoitamaan asiaa.

Sen jälkeen aloin jälleen katsella näppäimistöä. Suljin pankkiohjelman, kun kaikki asiat oli hoidettu ja koitin avata sitä uudestaan. Ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, ei toisellakaan. Pidin pienen tauon ja ajattelin olevani oikein nokkela koittaessani seurata sormien liikettä näppäimistöllä kirjatakseni ylös numerosarjan. Miten vaikealta yksinkertainen asia voi tuntua!  Yleensä numerot eivät juuri ole unohtuneet, mutta S-Pankin tilin tapahtua on tullut kurkattua kätevästi puhelimesta, eikä mitään maksusiirtoja ole tileiltä aikoihin tapahtunut, joten se käyttäjätunnus ei ole missään yhteydessä ollut tarpeen. Seuraavalla yrittämällä tili taas aukesi, mutta paperille kirjaamani numerosarjan perusteella luku kuitenkin heitti jossakin kohtaa. Oikeilla jäljillä kuitenkin olin. On tämä aivan uskomatonta, millaiseksi elämä alkaa vanhuuden myötä muuttua. Digitalisaation myötä tulee valtavasti kaikkia uhkia, koska rikolliset ovat aina pari askelta edellä.

Seuraavaksi aloin sitten pinnistellä noiden toukokuun Pargan matkan matkalippujen kanssa. Ne nimittäin tipahtivat sähköpostiini varmaan melkein samalla sekunnilla, kun maksu oli saapunut matkatoimiston tilille. Hämmästelen edelleen sitä, että  435 euron hintaan ihmiselle on paikka hyvätasoisessa 2-henkilön huoneessa merinäköalalla kuuluisalla Valtos Beachillä ja hinta sisältää Kreikassa myös lentokenttäkuljetukset ja lämpimät ateriat koneessa meno/paluu.

Ei ollut ihan helppoa se lippujen tulostaminenkaan: Raili tulostui kolme kertaa, mutta kaksoisnimeä käyttävän ystävän lippua ei meinannut löytyä sitten millään. Ennen tällaiset toiminnot hoidettiin postin välityksellä asiakkaille, ilmankos postikin on saanut muuttaa toimintatapojaan.

Senegalista tuli ilmoitus, että Mamadou olisi tiistaina menossa Diamniadion kylään ja uskoisin, että silloin olisi jotain tarkempaa tietoa kylästä saatettavaksi tiedoksi kaikille clubilaisille.

Saksasta ilmoitettiin, että kuljetusreitti Stuttgartin kentältä on muuttunut siten, että ensin matkataan S3-junalla Rohriin raiteelta 2 ja Rohrista raiteelta 2 S1-junalla Böblingeniin ja sieltä junalla RE50185 Rottweiliin, josta sitten siirrytään ensin suoraan Königsfeldiin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta! Onneksi vaihtoaikaa on kummassakin kohteessa 3 minuuttia, jolloin hitaammin kulkevatkin voivat pysyä mukana.

19.03., tiistai

Jostain näkyi mainos, jossa todettiin, että kampanjahintaan Tampere-Helsinki välille saisi junalippuja hintaan 6,90 euroa! Aika  posketon tarjous. Kurkkasin sattuisiko tarjouslähtöjä osua kreikanmatkalaisten kulkemisten yhteyteen ja näytti osuvan. Siinä sitten päivän mittaan eri vaiheissa koitin asiasta kiinnostuneille ja yhteyttä pitäneille varata lippuja. Varaamisessa ei kyllä ollut oikein mitään logiikkaa. Jos yritti varata kerralla 5 lippua, hinta oli henkilöltä 8.90 euroa. Kun taas otti liput pienemmissä erissä, liput sai halvemmalla. No ei toki se 8.90 euroakaan kallis ole.

Erilaisia puhelintarjouksia on taas alkanut tulla useampia päivässä. Aikaisemmin tilaamani myyntikieltopalvelu on varmaan päättynyt. Erään vakuutusyhtiön edustaja meni tänään hiljaiseksi, kun hän ensin tarjosi erilaisia aikoja tapaamista varten. Epäilin hänen olevan jonkin rikollisliigan jäsen, joka sitten toimistolle sovittuna tapaamisaikana tulisi tyhjentämään talon pölyistä. Mitään muuta vietävää ei talosta juuri löytyisi. Soittaja kauhistui epäilystäni ja lopetti puhelun. Ei ole kauan siitä, kun näillä kulmilla putsattiin monta pirttiä tyhjäksi.

Iltapäivällä oli tarkoitus poiketa Salella katsomassa, kun Arto Satosen vaalikiertue poikkesi esittäytymässä. Hetki värjöteltiin ulkona kaupan edessä ja sitten Kurkituvalla karjalanpiirakan ja kahvin kera kuulemassa kuulumisia eduskunnasta ja keskustelua ajankohtaisista asioista. Rautatieyhtiöiden asioista mainitsin Artolle jo pihalla, sillä Rautialan edellinen tapaaminen useampien ehdokkaiden läsnä ollessa ei tästä asiasta herättänyt minkäänlaista kiinnostusta ja muutamassa maailman maassa poikenneena näen sen todella suurena tulevaisuuden uhkana, varsinkin kun päätöstä ovat tekemässä ihmiset, jotka eivät omasta työhönsä liittyvästä liikkumisesta maksa euroakaan. Arto sentään muisti erään vaiherikkaan junamatkansa Birminghamista Heathrow´n lentokentälle.

Tämänkin iltapäivän keskustelu oli varsin monipuolinen, mutta valitettavasti on sanottava, että tähän istuneet edustajat eivät kyllä kovin paljon kiitoksen sanoja ansaitse tuon tien 301 osalta. Kyse ei ole isosta rahasta, enemmänkin tahdosta. Jatkuvasti uusiutuvat lukuisten paikallisten henkilöiden lähetystöjen tapaamiset eri tason virkamiesten ja poliittisten päättäjien kanssa alkavat kohta tulla yhtä kalliiksi kuin koko 3 miljoonan tiehanke, kun lasketaan kaikki ansionmenetyskorvaukset, kilometrikorvaukset, tarjoilut ja osapuolille aiheutuvat henkiset vauriot. Tie palvelee niin paljon laajempaa asiakaskuntaa kuin vain Vesilahtea, sen saa itse kukin selville, kun ajaa tuota tietä päästä päähän.

20.03., keskiviikko

Olipa mielenkiintoinen kissojen ulkoilutuslenkki. Ilma oli kirkas ja tien pinta kuiva, matkaan lähtö tuntui ihan mukavalta. Nöpökin vaikutti määrätietoiselta, suunnaksi otettiin heti pitempi Mutkalan lenkki. Aika lailla kierroksen alussa hätkähdin, kun kello 03.33 kuului Koskenkylän suunnasta laukaus, mikä lienee ollut haulikko tai jokin isompi ase kuitenkin kuin nallipyssy. Aika pian kuului sitten toinen laukaus. Hieman erikoinen aika päivästä ammuskella, tosin näkyvyys oli kyllä varsin hyvä, jos oli sattunut laukonpeura astelemaan saunapolulle. Muutama minuutti laukausten jälkeen lähti liikkeelle hieman omaa autoani kovaäänisempi auto ja se jurnutti Viialan suuntaan. Klo 03.39 ajoi auto vauhdikkaasti naapurustosta  ja suuntasi kulkunsa sitten kohti Koskenkylää. Jatkoin itse matkaa tienpiennarta ja ojan pohjia Nöpön perässä kulkien, kunnes sitten klo 03.46 ajoi kolmas auto Koskenkylästä kohti Lempäälän suuntaa.

Ehkä sitä on tullut seurattua liikaa saksalaisia jännityssarjoja, kun mielikuvitus alkaa heti tällaisissa tilanteissa liikkua. Toisaalta eipä tällaisia kuvioita ole koskaan aikaisemmin näillä yöllisillä kierroksilla sattunut.

Aamulla taisi tulla selvitys tuohon öiseen ammuskeluun: ehkä jossain lähistöllä oli nettiuutisista havaittu hieman ennakolta, että Suomi, tämä hyväntahtoisten ja kannustavien ihmisten maa, on jälleen todettu samalla kertaa maailman onnellisimpien ihmisten maaksi. Siksi aion huomisen käyntinikin toteuttaa varsin pikaisesti, että tästä onnesta jäisi mahdollisimman vähän kokematta. Onhan tuossa nyt syytä paukutteluun!

Poiketessani OmaSp:n markkinointimakkarapisteella Lempäälässä Osuuspankin nurkilla ja K-Marketin aukiolla saapui Senegalista Mamadoun viesti, jossa kerrotaan:

”No big changes right now. I met Mr Badara and he told me the new principal for the school decided its not a good idea to start the school in the middle of the school year. It´s gonna be confusing for the students and teacher. He want to wait till next October to start the school like all other schools in Senegal. And they all think it´s a good idea because it will give them more time to finish the toilets and paint the other classes.

They bought a few table bank that enough for 2 classes now and the rest of the money is still with them. They are planning to use it to cover the teachers´ house and finish the toilet.

Mr Badara also told me that now he is supporting the government (President). He is not opposition anymore. He supported the president in our last election in February and they won massively in all those area that he is acting as a Mayor. He told me that his meeting with the President of Senegal was a big success and nothing shouldn´t be a problem for the school anymore.”

Lyhyt seloste tekstistä: Mamadou on nyt poikkeamassa Diamniadion kylässä. Koulu ei ole vielä alkanut. Rehtori toivoi, että sitä ei käynnistettäisi kesken lukuvuotta, koska siitä aiheutuisi oppilaille monia hankaluuksia. Alkuun on tarkoitus päästä lokakuussa samaan aikaan kuin kaikkialla muualla Senegalissa. Tätä luppoaikaa käytetään mm. vessojen viimeistelyyn ja luokkien maalaamiseen. Badara on kuulemma kääntänyt kelkkansa. Ennen helmikuisia presidentinvaaleja hän oli kertonut siirtyneensä opposition riveihin, kuten jo aikaisemmin teille kerroimme. Nyt hän oli ehkä aavistanut, mistä suunnasta tuulee ja oli jälleen jatkokaudelle hakevan istuvan presidentin riveissä. Kunnon politiikko, mutta ajaako hänkin enemmän omaa kuin alueen etua. (Tämä oli suomalaisen toimittajan pohdintaa.) Badara oli kertonut tapaamisen jatkokaudelle valitun presidentin kanssa sujuneen oikein hyvin ja jatkossa ei sitten tulisi olemaan ongelmia koulun asioiden hoitamisen kanssakaan. Kannattanee ehkä pyytää Badaraa varaamaan meillekin tapaaminen presidentin kanssa. Olisi muutama kuukin kehittämisasia ajettavaksi eteenpäin. (Suomalaisen toimittajan lisäys.)

Kuvia en nyt saa tähän sivustolle jostain syystä, mutta klubilaisille lähti sähköposti, joka osoittaa, että pulpetit ovt koululla jo luokkahuoneissa. Lisäksi joukko muita Mamadoun toimittamia kuvia lähti niille klubilaisille, jotka ovat mukana whatsup -ryhmässä.

Illalla karjalaisten kokous Kurkituvalla.

Sitten valmistautuminen ystävien kohtaamiseen mustissa metsissä.

21.03., torstai

Tämä päivä alkoi jälleen keskimääräistä aikaisemmin. Puhelin oli herättämässä klo 03.40, mutta kissat olivat tästä tietoisia ja tulivat hakemaan pihakäynnille klo 03.20. Viisasta toimintaa. Ehdimme hyvissä ajoin puuron keittoon ja pakkaamaan viimeiset tavarat mukaan matkalle. Klo 04.20 starttasin sitten kohti Helsinki-Vantaata. Olin eilen mennyt muuttamaan matkasuunnitelmaani havaittuani, että yösydännä ei lentokentältä ole mahdollisuutta päästä tänne sivistyksen pariin Vesilahden suuntaan. Siksi peruin lentoni Tampereelta ja aloittaisin sen vasta Helsinki-Vantaalta klo 08.10 lennolla AY1451 istuen paikalla 9A lennolla Helsingistä Stuttgartiin.

Lentokenttäalue on aikaisempia vuosia paljon suuremmassa myllerryksessä ja havaitsin olevani autoni kanssa parkkitalossa 5, koska sen ulko-ovella markkinoitiin edullista yhden vuorokauden parkkeeraamista. Voi sitä tuskien taivalta, kun aloittelevan aamuliikenteen seassa koitin sitten suunnata parkkirakennuksesta kohti varsinaista terminaalia. Viisaita olivat ne toukokuussa Kreikan matkalle suuntaavat, jotka kaikessa rauhassa tulevat junalla terminaalirakennuksen alle ja sieltä koneeseen siirtyäkseen. Tietysti sillä edellytyksellä, että junat kulkevat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä pallo kertookaan tulevasta? Onnellista lomaa!

Ohessa näkyy Rachelille Johannesburgissa annettu paperi, jonka perusteella hänelle oli sanottu, että paluulento on kunnossa.

Klikkaa tähän lisätäksesi tekstiä. Kerro hieman vaikkapa itsestäsi, harrastuksistasi ja työstäsi.

Ystävät Tallinnassa 15.12.2013.