Aamusta 13.3. alkaen alamme pyrkiä vaihtaa kuvia tässä kohtaa kahdesti päivässä, jotta kotioloissa notkuvilla ihmisillä olisi mahdollisuus pari kertaa päivässä piristää itseään vanhojen aikojen muistoilla. Tulossa on muutamia oikein mukavia kuvia. Samalla muistutamme Afrikka-työn tärkeydestä!
From morning the 13th we try to change these pics here twice a day/morning and evening - so that people who mostly shoudl stay now at home can cheer up a bit themselves. There will come some quite cheerful ones.

Lehmäkulkue sivuuttaa kuvassa tänään Diamniadion yläkoulua. Tämä toistuu kuulemma usein päivittäin.

Videota ei löydy

Vuokko-siskon Helsingistä toimittama kukkalaite ei koskaan päässyt Selman arkun viereen, mutta tässä se herkyydessään tavoittaa paljon suuremmat ihmisjoukot kuin useimpien meidän tulevien haudattavienkaan kohdalla tulee yhdenkään kukkalaitteen kohdalla tapahtumaan. Kiitos Vuokko!

Lounas annosteltu oppilaille valmiiksi

Ruokajono koululla

Keittäjä valmistaa koululounasta

Ruoka, yksinkertainenkin, tuo lapset kouluun

Kiitos tällekin talkooporukalle tämän mahdollista mises

Tauno oli varsinainen mestari korttipelissä. Kuvaajan tappio pelissä aiheutti aikanaan tällaiset tunnelmat. Monen mielestä kotihoito on raskasta sen kai tämäkin kuva vahvistaa. Kannattaa kokeilla!

Videota ei löydy

Videota ei löydy

Pitäisikö meidän nyt vuoden vaihtuessa maksaa taas klubin jäsenmaksu.

Elämä on ihanaa
Kun sen oikein oivaltaa
Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen
(Rautavaara)

Tänään sunnuntaina 4.2.2018, kun ulkona on -15C, emme tappele sisällä ja saimme varmistettua senkin, että talon isännällä on nyt meille aikaa. Tietokone on käyttökiellossa.

Lahjoituksen luovuttajat ja vastaanottajat Gofore Oy:n pääkonttorissa Tampereella 13.9.2017.

Kiitos kaikille menneiden vuosien yhteistyöstä! Hyvää elämää kaikille muillekin!

HAPPY DAYS ARE HERE AGAIN

/UUSIMMAT TEKSTIT LOPUSSA - RULLAA LOPPUUN / NEWEST TEXTS IN THE END -ROLL ON

 

01.04., keskiviikko         Aprillipäivä – kaikki tänään kirjaamani on totta         8 arpaa

Pikkuinen takatalvi ilahdutti sentään tänä aamuna ulos siirtynyttä seuruettamme. Lyhyen kierroksen varrella pihametsikössä elelevä oravayhdyskunta antoi näytteen hyppytaidoistaan ja koitti saada Nöpön edes hetkeksi liikehtimään reippaammin puhtaalla hangella. Kolmen oravan setti oli mainio piristys alkavaan päivään.

Puoluekannatusmittaus kertoo yllättävän suurista muutoksista puolueiden kannatuksissa. Se on hyvä, jos demarit ovat saaneet hieman nostetta tamperelaisen Marinin vakuuttavista esityksistä. Ei siitä kenenkään kannata huolta kantaa, kun hallitus saa hyvä palautetta asioiden hoitamisesta. Ei se yksin hallituksesta ole ollut kiinni, tämä kansa on osannut jälleen näyttää yksituumaisuuttaan rajoitusten noudattamisessa. Taitaa niissä jotain viisautta olla, sillä hämmästyttävän tasaisena noiden uusien koronatapausten määrä on kuluneen viikon aikana pysynyt. Jokainen yllättävä kuolema on läheisille toki aina liikaa ja surun käsittely poikkeusoloissa on varmasti hyvin erilainen kokemus. Sitä ei kenellekään toivoisi. Onneksi tämä sosiaalisen median kautta saavutettava yhteisöllisyys ehkä hieman helpottaa itse kunkin eri tilanteissa kokemaa taakkaa.

Aamun aikana sain matkaan lukuisan määrän viestejä Sambiaan liittyen niihin asiakokonaisuuksiin, joita eilen tuli esille keskusteluissamme Gofore Oyj:n edustajan kanssa. Kiitos klubilaiselle, jolla oli aikaa kommentoida ja hieman antaa johtokeskukselle ohjeita kysymysten täsmentämisessä. Pyrimme viestimään, että vastauksilla olisi hieman kiire, vaikka aika on nyt tällainen. Tämä kiirehtimispyyntö liittyy ihan siihen eilisen keskustelun tilannekatsaukseen.

Tänään toivon taas asiasta kiinnostuneiden ja järjestelmän käyttöön perehtyneiden klubilaisten pääsevän linjalla klo 19 maissa. Voimme purkaa tunnelmia tämän päivän osalta.

Nyt lähden lyhyelle lenkille Manterejärven rantaan kuuntelemaan joutsenien konserttia.

Reissu on tehty: aurinko paistoi ja ajoittain oli kova tuuli, mutta joutsenista sen paremmin kuin muistakaan luonnon otuksista en nähnyt vilaustakaan. Koko edestakainen matka puhui puhelimessa keskustellen eri henkilöiden kanssa. Tulipa kuitenkin tehtyä hyvänmittainen lenkki.

Päiväunien jälkeen voi sitten havaita, että herra Sokotela oli todella ryhtynyt toimenpiteisiin aamulla lähettämieni kysymysten osalta.Juuri nyt en ehdi niitä tähän kirjoittaa ja on varmaan muutenkin parempi niin, että kokoonnumme taas illalla siinä klo 19 maissa Teams-ryhmäämme ja alamme analysoida noita tänään Pellinan kautta tulleisiin vastauksiin. Kuuntelisin mielellään ison porukan kommentteja ja voisimme sopia etenemisjärjestyksestä.

Nyt tuntuu olevan ihan tekemisen meininki, ainakin melkein.

Jälleen saimme illan Teams-palaveriin mukaan uuden klubilaisen ja tunnelma palaverissa oli oikein leppoisa. Sinänsä kasvotusten jutustellen linjoilla oleminen tuntuu olevan sinänsä piristävää ja nyt kun meillä riittää asioita mutusteltavaksi joka ainoaksi päiväksi.

Asia: Tietoja Isengestä

Sain aamulla yhteyden koulun at-opettajaan ja oli heti yhteydessä kylän vahvaan naiseen Pellinaan. Tämän viestinnän pohjalta voin kertoa:

Keskustelun yhteydessä keskustelimme seuraavista Afrikkaan liittyvistä asioista, jotka jotenkin liittyvät eiliseen palaveriin:

1.Vaatteiden valmistaminen

Kylän naiset ovat hyödyntäneet ompelukoneen käyttötaitojaan tekemällä kylän koulun lapsille kouluasuja. Niinpä lähes kaikki käyttökelpoinen kangasmateriaali on nyt käytetty. Kysymykseeni olisivatko he valmiita tekemään tilauksesta paitoja, niin vastaus oli ehdottomasti myönteinen.

Tämäkin tieto on erittäin positiivinen asia. Koska Vesilahti Community School on hyväksytty valtion kouluksi, siellä oppilailla tulee olla myös kouluasu. Monen kohdalla koulunkäynti tyssäisi tähän ja siksi naisten aktiivisuus asiassa on erinomaisen upeaa.

Pyysin heitä yrittämään ottaa valokuvia kankaista, joista uskoisivat voivansa valmistaa vaatteita. Sitten vaan pitää käydä keskustelu käyvätkö esitetyt materiaalit, montako paitaa olisi tarpeen tilata ja sitten täytyy toimittaa raha, sitä varten että pystyvät ostaman kankaat. Tällainen hoituu kätevästi meidän kautta tarvittaessa.

Kokouksen aikana saimme Sinikan toimittamia kuvia Sambiasta toimitetuista asuista, mutta kaipasimme kuvia, joissa näkyivät niiden paikalliset kantajatkin Vesilahdesta. Ensinnäkin rouvaseurue oli erityisen näyttävä ja kuvan perusteella hankintoja pohtivat tietotekniikkarouvat saisivat paremman kuvan asiasta.

2. Tietotekniikkaan liittyviin kysymyksiini en saanut vielä vastauksia. Pommitan opettajaa myöhemmin, jos ei mitään ala kuulua.

3. Vanhainkotiasia herätti myös kiinnostusta. Jatkamme siitä taustakeskustelua kylän kanssa. Jos asia lähtisi eteenpäin vanhustenkodin nimeksi tulisi Kristiina Home.

Hienoa, että illan palaverin jäljiltä tuli heti yhteydenottoja koskien Isengessä valmistettavien paitojen materiaaleja ja kommentteja myös siitä, että pidämmehän palaverimme muulloin kuin koulujen toiminta-aikana, sillä verkot ovat Vesilahdessa varmaan kovilla päiväsaikaan. Jälkimmäistä asiaa en kommentoi, sillä tapaamisaikamme ovat olleet aina esille netissäkin ja jonkinlaisen tilannearvion vallitsevista yhteiskunnallisista oloista osaan tehdä, koska olen tähän asti pisimpään kunnan koulutoimen/sivistystoimenjohtajana toiminut henkilö.

Huomiseksi varaudumme Afrikan lentojen peruutuksiin.

02.04.,  torstai                                                                             10 arpaa

Jälleen on maa valkoisena ja lähipäiviksi luvassa yksitoikkoista säätä: vettä ja harmautta. Siksi on tärkeää, että meillä on asioita, jotka pitävät meidät virkeinä.

Tänään kokoustaessamme jälleen uudella kanavallamme klo 19 suosittelen, että kaikki pukeudumme hieman juhlavammin 😊 sillä minulla on kokoontumiseen liittyen mielenkiintoinen ajatus, jonka paljastan sitten vasta siellä tapaamisessa. Muistathan, että periaatteessa jokaisella klubilaisella on mahdollisuus tulla paikalle mukaan, mutta kyllä se hieman oma-aloitteisuuttakin vaatii. Emme ole ketään ruinaamassa. Olette kuitenkin varmaan jo huomanneet, että tuonkin toiminnan kautta pystyy naurun avulla pidentämään ikäänsä.

Maailman Kuvalehdessä oli 10.3.1997 tällainen artikkeli, mielenkiintoista muuten, melkein samana päivänä, kun Martti Ahtisaari puolisoineen vieraili Vesilahden yläasteella:

"

Iloa kirkonmenoihin

-- Ruotsihan on niin rikas maa, mitä me voisimme teille antaa? huudahtaa tansanialainen kirkonmies nauraen, kun häneltä kysytään, mitä tansanialaiset voisivat tehdä Ruotsin hyväksi.

Tarkemmin asiaa ajateltuaan hän kuitenkin toteaa, että voisi ehkä olla tuomassa ruotsalaisiin kirkonmenoihin enemmän iloa ja elämää, jotta myös nuoria saataisiin osallistumaan kirkon toimintaan.

Ruotsin Kirkkolähetys (SKM) on pyrkinyt lisäämään vaihtoa afrikkalaisten seurakuntien kanssa kutsumalla kahdeksi vuodeksi kohdemaista nuorisotyöntekijöitä, diakoneita ja pappeja osallistumaan työhön Ruotsissa.

Luonnollisesti "vaihtotyöntekijät" ovat onnistuneet työssään eri tavoin. Melko harvat onnistuivat siinä, missä heiltä erityisesti oli odotettu apua eli siirtolaisten tavoittamisessa. Sen sijaan jonkin verran saatiin luotua kestävää yhteistyötä afrikkalaisten kummiseurakuntien kanssa. Kokeilua ei kuitenkaan ole toistettu rahanpuutteen vuoksi.

Vanhuuden kunnioitusta

Monet Wieslanderin haastattelemat ruotsalaiset kehitysyhteistyöntekijät kuuluvat sukupolveen, jonka kiinnostusta kehitysmaihin siivittivät 1960-luvun aatteet: tuki vasemmistolle sekä solidaarisuus Etelä-Afrikan mustia ja muita sorrettuja kohtaan. Ensimmäisen kerran 1981 haastatelluista 25 työntekijästä suurin osa jatkaa edelleen jollain tavoin kehitysyhteistyössä. He ovat melko yksimielisiä siitä, että Afrikassa työskentelyllä on ollut heihin itseensä paljon enemmän vaikutusta kuin projektien varsinaisiin "kohteisiin". He korostavat Afrikan vuosien vaikuttaneen erityisesti arvomaailmaansa.

Neljä vuotta Sambiassa viettänyt sairaanhoidon opettaja toteaa nyt yli 15 vuotta myöhemmin, että Afrikan vuodet oikeastaan määräsivät koko hänen tutkimustensa suuntautumisen kotimaassa. Hän ei päätynyt tutkimaan kehitysmaiden terveysongelmia, vaan oman maansa vanhustenhuoltoa.

-- Opetin Sambiassa vanhustenhuoltoon liittyvää psykologiaa, kun eräs opiskelija esitti provosoivan kysymyksen: "Ettekö pidä vanhuksistanne?" Opiskelija oli kauhistunut Ruotsin vanhainkotijärjestelmästä, joka hänen mielestään ei sallinut Afrikassa niin tärkeää sukupolvelta toiselle tapahtuvaa oppimista.

-- Tuossa tilanteessa loukkaannuin kovasti ja puolustin loppuun saakka ruotsalaista kouluoppimista ja tietysti myös vanhainkotia, mutta jäin myös pohtimaan oman opetukseni oikeutusta. Omassa dementiapotilaita käsittelevässä tutkimuksessani olen ottanut onkeeni Afrikassa saamani opin: kaikki me vanhenemme, mutta samalla meihin kertyy koko joukko elämäntaitoa ja viisautta, jota on syytä kunnioittaa.

Elämänuskoa

Ruotsalaiset kehitysyhteistyöntekijät kokevat myös oppineensa arvostamaan afrikkalaisten selviytymistä ja heidän kärsivällisyyttään ja elämänuskoaan. Kotiin palatessa oman maan kansalaiset ovat vaikuttaneet kovin itsekeskeisiltä ja ikäviltä.

-- En lainkaan usko, että Afrikka olisi toivoton tapaus. Ihmiset elävät ja selviävät kaikesta huolimatta. Vaikka kaikki tilastot osoittavat, että Mosambikissa asiat menevät huonommin ja huonommin, niin aina kun palaan sinne ja tapaan ystäviäni, he vain jatkavat työtään ja näyttävät jopa säilyttäneen poliittisen idealisminsa ja uskonsa parempaan."

Teksti kannattaa lukea ennen tämäniltaista klo 19 maissa alkavaa keskusteluamme ihan ajattelun pohjaksi.

Lukemattoman monta kertaa koitin yhteyttä Qatar Airwaisin asiakaspalveluun, mutta kertaakaan en ole vielä onnistunut. Asiaan täytyy palata nyt seuraavina päivinä.

Eilisessä keskustelussa illalla unohtui käsitellä se Rachelin lisenssimaksu. Gofore-keskustelussa tuli esille näkemys, että ei voi päätyä tilanteeseen, jossa valtion edesvastuuttoman toiminnan takia neljä vuotta opintoja suomalaisten tuella käynyt henkilö menettäisi ammattipätevyytensä lisenssin maksamattomuuden takia. Laitoin aamusta ringissä olleille keskustelijoille asiasta tiedotteen ja nyt 11 jäsentä on kommentoinut asiasta ja valtuutus maksaa tuo 1340 kwachan lisenssimaksu kuittia vasten on sovittu. Tällä hetkellä on menossa tarkistus sitä varten, että tiedämme toimiiko rahanvälitystoimisto nyt korona-aikana Lusakassa normaalisti.

Koronavirustilanne yhteistyömaissamme 2.4.2020:

Saksa              77 981 tartunta, 931 kuollutta
Suomi              1518 tartuntaa, 17 kuollutta
Venäjä             2777 tartuntaa, 24 kuollutta
Sambia             36 tartuntaa, 0 kuollutta (Pellina tosin ilmoitti eilen luvuksi jo 87 tartuntaa)
Senegal            190 tartuntaa, 0 kuollutta

Illalla oli mielenkiintoinen palaveri, mutta sen purkaminen jää aamuun.

03.04., perjantai                                                           13 arpaa

Huomenta jälleen! Piti kyllä innolla alkaa purkaa eilisillan erilaisen Teams-istuntomme tuntoja, mutta Finnair ehti ensin. Klo 01.26 saapui sähköposti, jossa kerrottiin, että ryhmämme lähtölento 30.6.2020 Stuttgartiin on peruutettu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että paluulentommekin 6.7.2020 peruuntuu ja nyt voi sitten aloittaa toimenpiteet varauksen purkamiseksi ja palautuksen hakemiseksi. Palautusten keskimääräinen aika lienee kaksi kuukautta. Lisäksi pitäisi muistaa vielä peruuttaa se varaamamme minibussi.

Murheena on sitten se, että miten onnistuu hoitamaan ne heinäkuun puolella eri lentoyhtiön kautta matkaan pyrkivien ihmisten matkat. Eilen yritettiin lukemattomia kertoja selvittää Afrikkaan lähtevien lentojen peruutuksia, mutta Qatarin järjestelmä ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön.

Asioilla on yleensä tapana järjestyä. Annetaan ajan kulua.

Eilen illalla saimme parhaimmillaan linjoille 12 klubilaisista kuluttamaan aikaansa ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Ei yleensä koskaan aikaisemmin varsinaisesti asioista keskustelemaan näin suurta määrää väkeä ole saatu, jos ei tarjolla satu olemaan jotain purtavaa. Nyt jokaisella oli omat purtavansa kotipöydillä ja yhteys avoinna ajatusten kuulemiseen ja jakamiseen.

Uutuutena myös Piipontieltä löydettiin monen mutkan ja äänenkorotuksen jälkeen reitti samalle kanavalle Teamsiin muiden kanssa.

Kirjaan tähän kootusti esille nostetut asiat:

1.Selma & Tauno Fund House

Kylätalon rakennustyö kylässä lähestyy. Rakennuksen on tarkoitus valmistua kiinteästi rakennuttamamme kyläkeskuksen yhteyteen, jossa se pystyy hyödyntämään kaikkia tähän mennessä rakennuttamiamme palveluja:

-          Koulu
Saniteettitilat
Sähkö
Kaivo

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kyläläisten olohuoneen ja kirjaston paikka vaihtavat vaihtavat paikkaansa.

Rakennukseen sijoitetaan:

-          Hedwig&Alfred König Library ja
Olga&Paavo living room for village people.

Samalla palaveriin osallistujille ilmoitettiin, että nyt pystymme siirtämään Selma and Tauno Fund -tilille Osuuspankkiin kertyneet varat 5592,42 euroa Selma-Tauno tilille S-Pankkiin. S-Pankissa tilillä on ennen siirtoa 579,01 euroa, sillä tilille näyttää 2.4.2020 saapuneen ulkomailta 200 euron lahjoitus. Tilillä on siis varoja 6171,43 euroja. Tänä keväänä on maksettu ensimmäiset lukuvuosimaksut 4 oppilaan osalta.

Tältä tililtä varoja voi käyttää ainoastaan Vesilahti Community School´ista jarkokouluun lähtevien oppilaiden lukuvuosimaksuihin ja ensimmäiseen koulupukuun. Tilin käytöstä vastaa Selma and Tauno Fundin hallitus ja sille on haettu rekisteröitymistä, jotta sitä kautta voidaan ottaa vastaan myös testamenttilahjoituksia, joita tiedetään olevan tulossa.

Vanhemman sisareni toimesta esitettiin myös, että Selman osalta ei lehteen laiteta 820 euron ilmoitusta, vaan asianosaiset voivat osoittaa tästä säästyvän summan kylän lasten jatko-opintoihin tämän järjestelmän kautta. Mikäli esitys käytännössä realisoituu, mahdollistaa se yksistään 15 oppilaan lukuvuosimaksun suorittamisen 3.4.2020 kwachan kurssin mukaan.

2.Sovimme jo eilen, että maksamme Rachelin vielä häneltä itseltään hoitamatta jääneen lisenssimaksun , noin 40 euroa.

Henrika-seura ja Isenge Club vastasivat Rachelin terveydenhoitajakoulutuksen kustannuksista, mutta hänen ei ole saanut vakipaikkaa, josta saisi palkkaa. Sambian valtiolla on tapana pitää valmistuneita ihmisiä ensin joitakin vuosia harjoittelijoina, kuten Rachel on tällä hetkellä sairaalassa. Silti valmistuneet joutuvat vuosittain maksamaan valtiolle lisenssimaksun säilyttääkseen pätevöitymisensä. Aivan pöyristyttävä systeemi, mutta me emme sitä saa täältä käsin muuttumaan. Terveydenhuollon työntekijöistä on nyt korona-aikana maassa huutava pula.

Rahan toimittamisessa on ilmennyt vaikeuksia pääosin koronatilanteen takia. Pyrimme toimittamaan rahan mobiilirahana, kunhan saamme selville Rachelin käyttämän operaattorin nimen.

3.Vanhainkoti

Tuossa Gofore-keskustelun yhteydessä nousi esille vanhusten asemaa koskeva tilanne. Tosiasiassa emme tiedä siitä yhtään mitään.

Asiaan liittyen laitoin tiedossa oleville illan keskustelijoille tiedoksi Maailman Kuvalehti -tekstin vuodelta 1997.

Meille on aikamoinen yllätys, että oikeastaan moni inhimilliseen elämään liittyvä asia voi Afrikassa sinänsä olla meihin verrattuna huomattavasti paremmin. Sellainen asiakokonaisuus lienee esimerkiksi keskinäinen yhteisöllinen huolenpito. Afrikkalaiset saattavat elää enemmän tässä ja nyt -ajattelun mukaisesti, kun monella meillä länsimaisella ajattelu painottuu joko tuonpuoleisen taivaspaikkamme valmisteluun tai vaikka mahdollisten tulevien perintöjen pitkäkestoiseen turvaamiseen. Kun sinulla on vain tämä hetki ja nämä ihmiset, siinä pakostikin näkee asioita eri tavalla, mihin viittasivat mm. afrikkalaiset runot, joihin Selman muistotilaisuudessa viittasimme.

Aloitetta vanhuuksiin liittyvästä asiasta ei ole tullut Isengestä vaan me nostimme sen esille. Tämänkin asian suhteen on edettävä hyvin hienotunteisesti. Kahden päivän ajan olemme laittaneet useita tarkennuspyyntöjä ja mielipiteitä Pellinan suunnalta, mutta eilen yhteydet hänen suuntaansa olivat hieman huonot ja sovimme, että jatkamme taustatietojen kokoamista.

Sinänsä Pellina piti avaustamme erinomaisena, mutta äkkisiltään pohti sitä, mistä vanhukset sitten saisivat ruokansa, ja miten onnistuisi tarvittaessa lääkärissäkäynti ja vaatetuksen hankkiminen. Keskustelua emme ole tästä siis onnistuneet vielä jatkamaan, mutta toki kysymme, että miten vanhukset tähän mennessä ovat saaneet vaatteensa, ruokansa ja käyntinsä tarvittaessa lääkärin luona. Afrikassa ei todella ole Kela-kyytejä, eikä palveluja, joita me ajattelemme. Eivät vielä mummot ja papat kulje halki puskien etsimään jotain vapaaehtoisjärjestöjen ruuanjakopisteitä tyyliin Veikko Hursti. Ei sellaisia ole.

Jos tätä joskus tulee jotakin, vanhainkoti eli Kristiina Home tulisi sijoittaa ihan siihen koulun lähelle, jossa olisi käytettävissä kaikki palvelukeskuksen toiminnot. Vanhainkotiin voisi sijoittaa myös tuon VÄLIMÄKI Cateringin toimintapisteen, josta ruoka sisätiloissa sähköhellalla valmistettuna voisi olla tarjolla niin koulun oppilaille kuin vanhuksille. Mahdollisuuksia on ja niistä alamme nyt ottaa selvää.

Isenge Clubin toiminnan kautta olemme myös nähneet kuljetusten osalta erilaisia toteutustapoja, kuten kaksissa edellisissä Suurissa Joulumyyjäisissä KOLU TRANSPORT huolehti näkymättömästi kaiken tarvittavan oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Vinkkinä tämän suomalaisen kuljetusliikkeen suuntaan on heitetty ajatusta paikallisen operaattorin suunnittelusta Isengen kylään.

Uskomattoman innovoiva ja motivoiva järjestelmä tuo Teams on meidän hyppysissämme ollut yhden viikon aikana!

Kesken tämän kirjoittamisen sain taas koittaa jatkaa rahan siirtämistä Rachelille. Eilen puuttui aina jokin yksityiskohta, eikä täydennyksiä illan mittaan päässyt Sambiasta läpi. Nyt aamulla raha saatiin mobiilirahana siirrettyä perille. Taustatietoihin jouduin jälleen kysymään hänen syntymäaikansa ja hämmästykseni oli edelleen suuri. Rachelin syntymäajaksi on virkamiehen virheen takia kirjattu 10 vuotta väärä aika, 20.3.1982, eikä sitä millään onnistu korjaamaan. Rahalla ehkä, mutta uskomatonta ajatella, että hän on virallisesti 38-vuotias.

Vapaassa keskustelussa ihmiset onnittelivat toisiaan eri sukuihin syntyneiden uusien Suomen kansalaisten takia. Asioista on kyllä ollut tieto Isenge Clubin tekstejä seuraaville, mutta tietenkään emme ole henkilötietoja paljastaneet.

Samalla kuulimme Äiti-Isengen kertomuksen pätkiä Sambian ajastaan ja kuuntelin sitä itsekin hyvin suurella mielenkiinnolla, sillä tarinassa tuli hyvin paljon uutta, ennen kuulematonta tietoa. Lisäksi Äiti-Isenge pyysi koittamaan ottaa yhteyttä alkuperäiseen kontaktihenkilöömme alueella, pastori London Mwapeen, mutta itse en aio olla tässä asiassa aktiivinen. Hyvin erikoista on se, että vaikka ihmiset siellä asuvat muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan, he eivät kuitenkaan ole tietävinään toisistaan mitään. No, onhan tällaista täällä meillä kotimaassakin ja varmaan kaikkialla. Vaiheet, joiden kautta tiemme Mwapen kanssa aikanaan erosivat ovat yksityiskohtaisesti aikaisemmissa matkakertomuksissa läpikäytyjä. Mwape ymmärsi, että yhteistyö täältä Suomesta oli hänen sukunsa ja ulkolaisten keskinäistä yhteistyötä ja me koulun puolesta katsoimme. Että toimittamamme apu on tarkoitettu koko yhteisölle. Luottamusta ei välillemme syntynyt ja tilanne laukesi sillä, että alueen naiset tarjoutuivat ottamaan vastuun asioiden hoitamisesta. Sen jälkeen ei ole ollut suurempia ongelmia minkään asiassa kanssa, joka liittyy kylän toimintaan.

Otimme eilisen keskustelun yhteydessä myös leppoisan kuvan, jonka jo ehdimme toimittaa erääseen alueelliseen lehteen, sillä tiedon jakamista tästä toiminnasta emme voi lopettaa.

Palaveri kesti eilenkin noin tunti ja viisitoista minuuttia. Ivan pahoitteli, että ei päässyt mukaan kotona ilmenneen tilanteen takia, mutta Mamadou ilahdutti valkoisella hymyllään seuruettamme.

Kiitos kaikille aktiivisuudesta!

Tänään perjantaina on sitten jälleen tarkoitus palaveerata klo 19 maissa samassa paikassa. Käsittelemme Senegaliin toimitettavaa kirjelmään koko porukalla.

Isengeclubilaisten omien arpojen hankinta-aikaa on vielä viikon verran. Arvonta toteutetaan 11.4.2020. Jos olet hukannut lähettämäni sähköpostin tai et saa sitä auki, kysy lisätietoja tapani@isengeclub.fi.

Sitten tuli asiaan liittyvää palautetta, jonka asetan tähän kaikkien tutustuttavaksi, koska tämä keskusteluhan on yhteistä ja kaikkien ajatteluun on tarkoitus antaa eväitä:

"Yritän tänään arvailla läskikilojen määrän! Mihin se raha onkaan tarkoitus käyttää. Toivottavasti ei ainakaan muuriin? Sen asian jättäisin ajatushautomoon - paitsi tietysti, jos joku miljonääri maksaisi koko homman, ja että kyläläiset itse olisivat innoissaan asiasta. En tiedä, onko heiltä edes tiedusteltu asiasta.
 
Silmiini osui ajatus vanhainkodista Isengeen. Hienoa, että keskusteluissanne putkahtaa esille uusia innovaatioita. Tuo ajatus vanhainkodista kuitenkin särähti ajatuksissani aika tavalla lähinnä siksi, että koen sen olevan vastaan vanhaa afrikkalaista kulttuuria.  Se mitä olen matkoillani nähnyt ja Pellinan viesteistäkin lukenut, korostaa vanhusten arvonantoa ja kunnioitusta ja viimeiseen asti heistä huolehtimista. Se on hyvä periafrikkalainen tapa.  Perhe ja suku pitää huolta omistaan ja myöskin niistä, jotka ovat yksinäisiä. Pitkäänhän vanhukset ovat kodissa työvoimana vaikkapa lasten kaitsijoina tai nshiman sekoittajina. Sitten kun voimat uupuvat, he ovat henkinen voimavara ja oerinteiden säilyttäjä kotona ja ehkä koko kylässä. Vanhainkoti ei sovi siihen ajatteluun.
 
Onhan siinä myös taloudellinen puoli. Meillä on entisiäkin projekteja. Uusi rakennus olisi kallis, sinne hankittavat vuoteet ja varusteet myös. Mistä saataisiin hoitajat, jotka ovat ympäri vuorokaauden paikalla ja tekisivät yhtä rakastavaa ja kunnioittavaa työtä kuin kotioloissa vanhusten hoito on. Kuka maksaisi palkat? Mistä tulisi ruoka? Ja edelleen... Monia asioita on lisää olemassa.
 
Tulee mieleen näkymä guinealaisesta sairaalasta, jonne sain luvan mennä pienen lääkäriryhmän kanssa. Pihalla oli joukko perheitä nuotioiden ääressä. He valmistivat jollekin sairaalassa olevalle omaiselleen, vaikkapa synnyttävälle äidille tai jalkansa teloneelle nuorukaiselle ruokaa. Miten kaukaa kylistä he olivat tulleet omaisiaan hoitamaan. Näimme sisällä myös huoneiden nurkissa sukulaisryhmiä ruokia tekemässä. Näimme juuri synnyttäneitä, mutta myös niitä, joilla ei ollut enää mitään toivoa. Kulkuyhteydet isompaan kaupunkiin olivat kuoppaisen ja veden pilaaman tien takia mahdottomat. Silti ja sen takia omaiset tulivat sairaalaan huolehtimaan. Näimme myös nuoria äitejä, jotka ylpeinä nostivat lastaan meidän katsottavaksi. Elämä jatkui kaiken köyhyyden keskelläkin.
 
Kerroin tuosta kokemuksesta ja sen ajatuksista aamunavauksessa entisessä työpaikassani. Pyysin niitä oppilaita, jotka olisivat valmiita jollakin tavalla auttamaan, tulemaan luokkaani seuraavalla välitunnilla. Luokan koko ei riittänyt, meitä oli todella paljon. Perustimme Pula-kerhon, joka sitten saikin todella paljon aikaan Guinean syrjäisessä kolkassa. Lie ollut silloin myös Suomen suurin ja aikaansaavin koulukerho kehitysyhteistyön puitteissa. Teimme Tapanin ja oppilaiden kanssa innostavaa työtä. Vaikkapa aiheella `Munkeilla apua Afrikkaan` tai  Kynä koululaiselle. Niitä kyniä muuten tuli satoja - veimme ne mukanamme perille Afrikkaan.
 
Silti kuva nuorukaisesta, joka rakennuksella telineeltä pudotessaan oli murtanut lonkkansa, on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Suurin, tummin silmin hän katsoi meitä petiltään tietäen, että mitään mahdollisuuksia elämään ei ole. Toivon, että meidän klubin työ auttaa edes joitakin näitä Afrikan syrjään jääneitä elämän toivoon.
 
Ps. Pula-kerho ja Afrikan auttaminen Hakkarissa unohtuivat, kun Tapani ja minä läksimme pois. On hyvä, että klubissa on innostusta jatkaa, vaikka meille kenelle kuinka kävisi. Kiitos, että sinä jaksat!"
 
Ihan kaikille tiedoksi, että aiemmin tänään kirjatut asiat ovat tiedoksi olevia asioita ja siksi on tärkeää, että niihin tulee palautetta eri kanavia myöten, kun kaikki eivät tuonne Teams - keskusteluun ole koskaan tulossa.
 
Toivottavasti vaan illan keskustelua varten viestit luetaan ja pääsemme eteenpäin, tosin tärkeämpää on odottaa ja saada sitten sieltä paikallisilta asiaan liittyviä pohdintoja.
 
Pariin asiaan kommentoin tässä ennen kuin lähden ostamaan lintujen ja kissojen ruokaa. Palkoista: kylän koululla tällä hetkellä oleville opettajille maksetaan kylän toimesta kuukaudessa noin 7 euron palkkaa. Tuollaiseen kulurakenteeseen liittyen tuen antaminen ei varmaan olisi pitkään aikaan ongelma. Afrikassa vaatimustaso ei ole ihan samoissa mittasuhteissa kuin meillä Suomessa, eikä siellä ihmiset ensimmäiseksi hakeudu ammattiliittoon voidakseen mennä lakkoon.
 
Maailma muuttuu. Eilisen keskustelun pohjaksi annettiin tietoja afrikkalaisesta ajattelusta, jonkinlainen käsitys siitäå meillä  pitäisi olla, mutta pitää myös musitaa, että maailma ja tavat muuttuvat niin Afrikassa kuin Suomessakin.
 
Ei ole kauan aikaa siitä, kun meillä perhe- ja kyläyhteisö huolehtivat lapsista ja vanhuksista siinä samalla, missä aktiivista arkielämää elettiin. Tänä päivänä meillä moni työntää mielellään vanhuksen laitokseen, kun katsoo  vanhuksenkin olevan oikeutettu siihen maksaneidensa verojen takia ja kun siellä on ammattitaitoinen hoito. Useimmat meistä eivät normaalielämään tarvitse muuta kuin jokapäiväisen leivän ja henkisen ravinnon, jota rakkaudeksikin kutsutaan.
 
Afrikka on vauhdilla muuttumassa samaan suuntaan. Välittämisen kulttuuri on sielläkin muuttumassa. Siksi olemme pyytäneet kyläläisiä selvittämään tilannetta. Pellinnan viestin mukaan on oletettavaa, että huolenpitoa tarfvitsevien vanhuksien määrä kasvaa, kun perheet hajoavat ja nuori polvi katoaa hyvän elämän tavoittelun perään.
 
Kiitos keskustelusta. Hienoa, että asiamme kiinnostavat!
 
Sitten meidän pitäisi valmistautua myös illan keskusteluun liittyen diamniadiolaisten ajatukseen muurin rakentamisesta. Ohessa kirje, jonka pohjalta voisimme valmistella asiaa:
 

Chers amis

                                                            

Salutations de la Finlande!

Ici, au Club Isenge, nous avons entendu votre école parler de la nécessité de construire un mur autour de l'école.

La demande ici a un peu surpris les gens, mais nous avons voulu essayer de nous y plonger. Mamadou a promis d'essayer de nous procurer du matériel qui nous permettrait de comprendre la nécessité de construire un mur.

Beaucoup d'entre nous connaissent le village de Diamniadio parce que nous y sommes allés trois fois. Nous comprenons comment se situe derrière votre connexion maladroite votre village unique.

Nous apprécions vos efforts pour gérer l'école consciencieusement, en encourageant les étudiants et les foyers. Nous vous remercions également pour l'illustration que vous avez fournie plus tôt de l'école. Ce n'est jamais trop.

En Finlande, comme au Sénégal, le temps est désormais exceptionnel et l'économie est en grande difficulté. Mamadou estime le prix du mur à 5 000 euros. C'est une grosse somme.


L'école qui était autrefois impliquée dans nos projets en Afrique ne l'est plus. Les membres de notre club paient une cotisation annuelle de 10 euros principalement et cela fait partie des frais de fonctionnement. L'adhésion est ancienne, et il n'y a vraiment pas de droit énergétique pour organiser de gros viols. Par conséquent, nous voulons maintenant savoir si la communauté villageoise ou l'État a la possibilité de contribuer de quelque manière que ce soit au coût de la construction du mur? Ici, au Isenge Club, nous poursuivrons la discussion sur le sujet et serons heureux de revenir. Notre personne de contact est Mamadou Lamine Fall.

 

Cordialement,

 

 À Vesilahti le 3 avril 2020

 

Isenge Club

Mitä pallo kertookaan tulevasta? Onnellista lomaa!