Ainakin 57 ihmistä saapui Kotkanpesälle jumalanpalvelukseen. Puitteet eivät voisi voineet olla paremmat. Aurinkoinen, vähätuulinen sää ja hyväntuuliset ihmiset jaksoivat kuunnella niin Isenge-asiaa kuin Japanin lähetystäkin. Pullakehikko olo helpompi kantaa takaisin, kun kaikki 107 pullaa menivät parempiin suihin.

Yllättävän paljon tuttuja kerääntyi tänään pe 25.9. Urjalan torille Isenge Clubin pöydän ääreen. Suoja antaa päivästä turhan rajun kuvan. Tunnelma oli koko päivän iloisen,kannustavan aurinkoinen.

Ei mene kauankaan aikaa, kun Selma&Tauno Fund House alkaa kohota. 16.9.2020 saapunutta tarvikkeistoa.

Yllättäin saimme havaita, että koulussamme onkin 4 opettajaa. Kuvassa koko iloinen katras. Oikealla rehtori Christine. Here all teachers at Vesilahti Community School.

Videota ei löydy

Tauno oli varsinainen mestari korttipelissä. Kuvaajan tappio pelissä aiheutti aikanaan tällaiset tunnelmat. Monen mielestä kotihoito on raskasta sen kai tämäkin kuva vahvistaa. Kannattaa kokeilla!

Videota ei löydy

Videota ei löydy

Pitäisikö meidän nyt vuoden vaihtuessa maksaa taas klubin jäsenmaksu. Saa sen kyllä maksaa kesken vuodenkin, jos vaan varallisuus antaa myöten. 10€, onhan se iso raha.

Elämä on ihanaa
Kun sen oikein oivaltaa
Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen
(Rautavaara)

Tänään sunnuntaina 4.2.2018, kun ulkona on -15C, emme tappele sisällä ja saimme varmistettua senkin, että talon isännällä on nyt meille aikaa. Tietokone on käyttökiellossa.

Lahjoituksen luovuttajat ja vastaanottajat Gofore Oy:n pääkonttorissa Tampereella 13.9.2017.

Kiitos kaikille menneiden vuosien yhteistyöstä! Hyvää elämää kaikille muillekin!

HAPPY DAYS ARE HERE AGAIN

UUSIMMAT TEKSTIT LOPUSSA - RULLAA LOPPUUN / NEWEST TEXTS IN THE END -ROLL ON

 

24.09., torstai 

Markku Nuoran tämäniltaisen karjalaisaiheisen luennon takia ohjelma menee tänään uusiksi. Klo 18 Vesilahden kirjastolla Markku kertoo lähialueille sijoittuneista karjalaisista. Tämä merkitsee sitä, että pullia ei tule enää tämän päivän puolella toimitukseen. Kaikki jää huomiseksi ja siitä eteenpäin jakoon laitettaviksi. Kiva, kun tilauksia on jälleen alkanut tippua.

Tuli tuossa myös tiedustelu, onko Vesilahden hautausmaan aita kurtturuusua vai ei. Enpä osaa sanoa, mutta asiasta voi koittaa ottaa selkoa.

Tänään saimme suurehkon erän tarroja, joita on sitten tarkoitus kiinnitellä niihin arvontatuotteisiin, joiden käyttöikä on hetkeä pitempi. Hienoa, kun yhteistyö toimii ja maailmalla riittää erilaisia ajatuksia, joilla erilaisia toimintoja voidaan kehittää.

Vanhemmille jäsenillemme suosittelemme nyt keskipäivän voimailuja, liikkumista, venyttelyä, ihan vaikka vain peilin edessä istumista: hymyilyä, irvistelyä ja muuta naaman vääntelyä, että veri alkaa jonkin verran liikkua. Hyvinvointiyhteiskunnassakin kaikki alkaa omatoimisuudesta, eikä siitä, että täytyy kutsua ambulanssi paikalle. Oma apu, paras apu on joku viisas aikanaan pohtinut, vaikka toki lähimmäisen tukikin on tärkeä, mutta se ei saa korvata oma-aloitteisuutta.

Kirjaston tilaisuudessa ei nyt suuria uutisia kuulunut. Nuoran Markku oli oma itsensä ja kertoili pyydetystä aiheesta ja vastaili kysymyksiin. Tunnelma oli ihan leppoisa ja muutamilla läsnäolijoilla oli kerrottavaa omista juuristaan.

Jouduin poistumaan kesken, koska taikinat odottivat työstämistä.

Kaikki sujui hyvin ja iltakävely pimeydessä oli todella miellyttävä. Poikkeuksellisen ihanan lämmin sää ja taivaalla olin näkevinäni omanlaistaan taidetta.

25.09., perjantai

Tästä perjantaiaamustakin on alkanut jo tulla uusi normaali. Aamuinen herätys klo 6 ei tunnu ollenkaan vastenmieliseltä. Tosin sitä ennen on käyty jo pienellä kierroksella klo 3 jälkeen, mutta samalla kierroksella onnistuu useimmiten aamun lehden noutaminen, joten sekin on aika lailla Tarja Niemi -metodin mukainen toimenpide. Samalla liikkeellä voi hoitaa tai edistää useamman asian kehittymistä.

Aamiaiset ystävienkin kanssa menevät jo vakiintuneen kaavan mukaan. Kumpikin tarvitsee ja saa huomionsa ja olo vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä. 

Tässä sitten matkaan peuroja vältellen läpi Viialan ja Kylmäkosken. Edessä lienee aika mukava päivä sään puolesta ja tuskin silloin tuttuja torilla liikkuu.

Klo 13.30 jälleen kotona ja päivän saldo on kirjattu jälleen kaikkien töllisteltäväksi.

Upea päivä tämäkin tähän asti. Aluksi näytti uhkaavalta sen suhteen, että taivaalta saattaisi tulla runsaamminkin kostuketta, mutta loppujen lopuksi se jäi hyvin pieneksi vihmaksi, josta ei aiheutunut mitään haittaa, koska torijohtaja Sirkka oli varustautunut suojakelmuilla.

Tästä torilla käynnistä tulee kuin Lapinhulluus – eihän tuonne voi olla menemättä, kun joka kerta kasvava määrä ihmisiä tulee ihan vain varta vasten katsomaan, mitä meille nyt kuuluu. Itsestäni tuntuu aivan oudolta, että ihmisiä palaa matkojen takia hakemaan ihan pelkästään niitä korvapuusteja. Eilenkin karjalaisasutusillassa yksi tuumasi, että kun oli ostanut jostain tavallisia pullia, ne olivat muutamassa päivässä muuttuneet sellaisiksi korpuiksi, että ei huonoilla hampaillaan uskaltanut niitä enää koittaa nakertaa. Taisin sanoa, että et sitten koittanut kastaa sitä kuppiin, ja sitten lupsuttaa luonnikkaasti nisua poskeen. Hänelläkin oli hyvä tuntuma meidän pulliimme.

Uskon, että sekin on merkittävä juttu, kun nyt voimme kiinnittää suurimpaan osaan arpajaisvoittoina olevia tavaroita nuo pienet tarrat, jotka antavat kaikille halukkaille vihiä siitä, mitä me oikein touhuamme.

Tänään pöytämme ääressä poikkesi ihminen, jolla oli paljon kerrottava vaikeasti vammaisten ihmisten hoidosta. Elämänkokemukset oletettavasti ovat olleet varsin hurjia kertomusten sisällön perusteella. Hänellä oli myös paljon kommentoitavaa vanhusten huollosta, eikä ruuan valmistaminen ulkotulella ollut hänestä millään tavalla erityisesti haastavaa. Suomessa kun puuta riittää, mutta me olemmekin rakennuttamassa vanhainkotia Sambiaan ja siellä tilanne on aika lailla toinen.

Oletettavasti kyseessä oli hoitaja, joka sitten alkoi pohtia myös niitä samoja asioita mitä meidän joukossamme alkuvaiheissa tuotiin esille: miten hoitajien työ on mitoitettu? Haloo! Miten se on mitoitettu? Ihmisille on tarkoitus saada katto pään päälle. Ei tässä kukaan ole viemässä meidän idioottimaista ammattiyhdistyspolitiikan rajoittamaa hoitajatyötä Isengen kylään.

Jossain vaiheessa alkaa kypsyä siihen, että sanojia riittää joka suunnasta, mutta kun on kyse tekemisestä, niin sitten on aika hiljaista. Koitamme silti jaksaa yrittää arvostaa näitä tällä tavalla toimijoita, sillä itse kullakin siihen varmaan on oma syynsä, jota meidän ei kannata tässä arvuutella.

Keskustelijalla oli aika huonoja kokemuksia uskonnollistenkin yhteisöjen toiminnasta. Esimerkkitapauksena oli kaukomailla juuri Sambiaan lähetetty saarnamies, jolle puheen mukaan paikallista työtä, joka oli lähetystyötä, tärkeämpää tuntui olevan se, että hänen residenssissään ei ole käytettävissä omaa uima-allasta toisin kuin vastaavalla yhdysvaltalaisella kollegalla. Niinpä. En tietä tarinan todenperäisyyttä, mutta aika helposti olen sen valmis uskomaan. Näillä toimintatavoilla ei mikään koskaan muutu, ja valitettavasti aika tuon muutoksen toteuttamiseen on rajallisempi kuin kukaan meistä osaa ymmärtää.

En tiedä Urjalan vanhushuollon tilanteesta. Kun kyltissämme lukee ”Rakennamme vanhainkodin- osta puusti” yllättävän moni ohikulkija antaa katkeraa palautetta vanhushuollosta Urjalaan ja sen kunnanjohtajaan liittyen.

Nyt on päiväunien aika ja sitten Nöpön iltapäiväkierroksen jälkeen alkaa taikinoiden valmistaminen huomisen toritaphtumaan liittyen. Tarkoituksemme on olla paikalla Narvan torin tämän kesän viimeisessä kohtaamisessa klo 8 alkaen. Maijamyöhäinen ehtii vielä juuri ja juuri tilata itselleen huomiseksi erän korvapuusteja, sillä raaka-ainevarastomme kyllä sen kestää. Viestiä vain matkaan! :) 

Kas, hyvinpä päiväunet maistuivat. Vasta klo 17.10 havahduin heräämään, ja nyt sitten vauhtia riittäkin. Taikinat nousemaan ja pikaisia muita pieniä järjestelytoimenpiteitä ennen saunaa.

KIva, kun pitkästä aikaa sivulle löytyi uusi peukuttaja!

Toive tuolla Isenge Clubin whartsup-sivustolla pyöriville. Kiva, kun asioita kommentoidaan. Kommentoijien joukossa on paljon ihmisiä, jotka osaavat sanoa asioita myös vierailla kielillä. SIlloin kun on kommentoitavana jotain sellaista, johon toivotaan vastausta tuolta Isengestä, toivon, että viesti kirjoitettaisiin heti alusta alkaen vieraalla kielellä. Uskoisin että Sambiassa tätä sivustoa seurataan varsin tarkasti ja näin asia etenisi nopeammin, ettei taas tarvitse odottaa, että täältä joku alkaisi asiasta erikseen pyytää vastausta. Ei se ehkä ole aivan helppoa, en tarkoita sitö kielillä kirjoittamista, vaan sen asian huomaamista, josta olisi hyvä omatoimisesti kirjoittaa kysymys. En usko, että aktiivisuus aiheuttaa mitään suurta vahinkoa. Toivon kuitenkin, että poliittisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin ei otettaisi kovin voimakkaasti kantaa.

26.09., lauantai  

 

Ihanan leppeä ilma vastaanotti meidät ulkoilemaan jo klo 02.30. Naapurustossa oli rauhallista ja useimmista paikoista valotkin olivat sammuneet. Tällä kertaa Ukko teki poikkeuksen ja jättäytyi pois meidän yhteiseltä kierrokselta. Epäilin sen jo lähteneen pitemmälle hurvittelureissulle, mutta klo 03.25 sain keskeyttää pihalla Tamperelaisen selailun ja siirryimme kaikki valmistautumaan yöpalan jälkeen levolle. Tällä kertaa vain kissat herkuttelivat.

Onneksi ei ole vielä havaittu apatiaa eikä muutakaan uniapneaa, joten uni palasi oitis ja klo 6 kellon soidessa sain siirtyä omalle aamupalalle. Ukossa oli sen verran herrasmiestä, että se tuli kuitenkin viereen seuraksi, vaikka ei nyt ruokaa pyytänytkään.

Nyt sitten lähdin 13. kertaa kohti Narvan toria tänä kesänä. Vastaavasti toritoiminnan johtajamme Sirkka lähti matkaan Krääkkiöstä. Tällä kertaa ajaa jurrutin matkan 40 km/h, enkä loppujen lopuksi ollut perillä monta minuuttia myöhemmin, eikä siitä varsinkaan ollut mitään haittaa. Hieman tylsää tuollainen vauhti kieltämättä ainakin vielä tässä elämänvaiheessa on.

Tiesimme, että luvassa on sään puolesta poikkeuksellisen upea aamupäivä. Tällaisia säitä ei tiettävästi koeta kuin noin kerran 30 vuodessa. Myyjiä torilla oli kuitenkin minusta poikkeuksellisen vähän ja torialueen koordinaattorikin poistui melkein heti alusta hautajaisiin.

Kyseessä oli kuitenkin Narvan tämän poikkeuksellisen torikauden viimeinen toripäivä. Uskoimme vahvasti siihen, että väkeä tulisi paikalle, koska seuraavasta tällaisesta tapaamismahdollisuudesta ei ollut mitään tietoa. Noista joulun ajan toreistakaan ei ole näköjään kenelläkään tietoa.

Tällä kertaa meitä oli tiskin takana kunnon miehitys: Sirkka I (pullien pakkaus), Sirkka II (laskutus) ja Johanna I (kaikki tehtävät) sekä tietysti minä itse. Yhtään liikaa meitä ei ollut. Myynti oli mielestämme hämmästyttävän hyvä siihen nähden kun katsoo, mitä meillä oli kaupan: arpoja ja korvapuusteja. Nyt Narvassakin korvapuustierä loppui hyvissä ajoin ennen toriajan päättymistä. Tieto urjalalaisten hullaantumisesta pehmeisiin puusteihimme on kantautunut jotain reittiä tänne asti.

Aiomme järjestää kiitoskahvituksen aikanaan narvalaisille arpojen ja pullien ostajille. Ajankohtaa emme nyt osaa sanoa. Tarkoitus oli noutaa kiitokseksi ihan täytekakkuja ystäväleipomosta Latviasta, mutta se ei nyt onnistu, sillä Suomen koronatilanne on nyt mennyt niin huonoksi, että meidän reissaamisemme ei onnistu Latviaan ilman että siellä joutuisi karanteeniin. Odottelemme ja ilmoittelemme.

Autoon ei jäänyt enää kovin suurta tavaraerää: kaikki jauhot ja erilaiset kauraryynit lähtivät asiakkaiden matkaan, eikä mitään tavaraa ole jäämässä mm. päiväysten takia hukkaan.

Pikapuoliin selviää, jatkammeko vielä jonkin aikaa Urjalassa. Tunnelman takia sinne menisi vielä mielellään ja kauppakin kävi viimeksi vielä varsin hyvin. Ensi kerralla kuitenkin minun pitäisi kesken tilaisuuden poiketa ensi kerralla Punkalaitumella tuomiokapitulin tilaisuudessa ja siksi aikaa olisi tarvetta saada joku sukkelakielinen taitava asiakaspalveluhenkilö toritoimintamme johtajan tueksi paikalle. Tätäkin asiaa vielä tutkimme.

Päivän tulokset ovat olleet aikoja sitten ao. sivustolla nähtävissä. Tämän syksyn osalta Narvan torilta kiittelen erityisesti toritoimintamme johtajaa Sirkka Kolua, toimintaan innostunutta Sirkka Hietiötä, talouspuolemme asiantuntijaa Anneli Sirentoa, yhteiskuntasuhteistamme vastaavaa Sinikka Kangasjärveä ja ilmailuliikenteestä vastaavaa Johanna Jarvaa. Jos joku unohtui, pahoittelen ja kiittelen silti.

Hetkinen! Tulikohan sivulle jälleen uusi peukuttaja? Nähtävästi. Tästä innostuneena ämpärit esille ja taikinat nousemaan: huomenna virkistäydymme maittavan kahvin ja meidän puustiemme kera Kotkanpesän jumalanpalveluksessa. Palvelus alkaa klo 10, mutta kahvitella voi jo ennen sitä.

Sitten tietysti alkoi Isengestä tulla myös vahvistuksia kummioppilaista. Valitettavasti vain ainakin tässä alkuvaiheessa ilmoitetut oppilaat eivät aivan täysin vastaa niitä kuvauksia, joita kummioppilaita varanneet henkilöt ovat jättäneet ja minkä pohjalta heille on ilmoitettu noiden kuukausikohtaisten maksujen peruste. Koitan saada niihin korjauksia, mutta vaikka tämä kuulostaa varsin yksinkertaiselta, se ei kuitenkaan sitä ole. En usko, että tuolla kylällä on mitään asiaa paperilla ja sitten tietoja vain lähetellään eteenpäin.  Koittakaamme ottaa rauhallisesti!

27.09., sunnuntai       Jumalanpalvelus Kotkanpesällä

Saipa tämänkin kokea. Tänään sai lähteä etsimään hyvissä ajoin reittiä Kotkanpesälle. 107 korvapuustin erä painoi ihan mukavasti, joten sen takia ei olisi viitsinyt käyttää sitä samaa pitkospuureittiä kuin viime kesänä paikalla Hedwigin ja Alfredin kanssa vieraillessa.

Neuvojen jälkeen päädyin lyhyemmän reitin varteen ja onneksi siellä Martan seurana vastaan käveli aikanaan vanhemmilta vanhan kotipirtin Peltosaarentie 12 ostanut herramies, joka kantoi pullasetin perille asti. Olisin minä sen loppujen lopuksi sinne saanut, mutta tuskaa se olisi ollut. Kiitos avusta!

Parempaa säätä ihminen ei elinaikanaan voi kyllä parempaa odottaa saavansa kokea.

 

Tarja oli jo paikan päällä huolehtimassa kahvin keittämisestä nokipannuissa kodan nuotiolla. Paikalla oli toki jo muutama muukin kuntoilija, ja vähitellen väkeä alkoi tulla koko ajan lisää.

Kahvituksesta vastasi Vesilahden Luonto ja latu ry, vaikka kyllä Tarja on meidänkin listoilla aktiivisena jäsenenä ollut alusta asti. Isenge Clubin puolesta paikalle toimitettiin ne 107 korvapuustia, joukossa toki muutama ”siveä” vaniljasokeritäytteinen tuote, päällystetyt irtosokerit ja maidot kerta-annoksina ihan turvallisuuden takia.

Kodalla poikkeaa aina sunnuntaisin muutenkin ainakin normaaliaikoina runsaasti väkeä. Kotaverkoston syntyminen kuntaan ei ole koskaan ollut kiinni julkisesta vallasta vaan yksityisten luontoa rakastaneiden ja yhteisestä toiminnasta kiinnostuneiden harrastuksesta.

Aloimme kahvittelun hyvissä ajoin, että sitten ei tulisi yhtäkkisesti suurempaa ruuhkaa. Tarja apulaisineen sai hienosti kahvin riittämään. Noissa alkeellisissa oloissa se vaatii jo jonkin verran kokemusta. Ja kahvikin maistui luonnon helmassa todella hyvältä, eikä se pahalta tuntunut, kun korvapuustitkin saivat aika monilta ihmisiltä kiitoksia. Todella tarkoitetun kiitoksen erottaa tyhjänpäiväisestä jargonista. Hyvä, kun tuli aikanaan harjoiteltua pienissä erissä pullien leipomista Selman osoitettua kiinnostuksensa niitä kohtaan. Eipä ollut hänenkään suunsa tuohesta tehty. Aikanaan lapsena sai nauttia toki monenlaisista herkuista, lähtemättömimmän vaikutuksen teki aina perjantaina koulusta palattuaan keittiön pöydällä odottava suuri saavillinen perunamuusitäytteisiä karjalanpiirakoita. Niitä kun nyt tässä vielä oppisi loppusyksystä vääntämään Isenge Clubin piirakantekokurssilla. Ammattitaitoisesta opettajasta se ei ainakaan jää kiinni.

Kirkkoherra Henttinen aloitti jumalanpalveluksen tervehtimällä kaikkia ja kertomalla, mitä oli odotettavissa. Aloitusvirsi oli 201a. Kanttorina tilaisuudessa toimi pastori Martti Poukka, joka piti jumalanpalveluksessa myös saarnan. Martti Poukka säesti huilulla jokaisen virren aluksi sävelkuvion, jotta sitten olisimme päässeet paremmin lauluun mukaan.

Muina virsinä lauloimme 249a, 462 ja 338 sekä mahdollisesti 419. Saatoin mennä tilastoinnissa sekaisin, koska jumalanpalvelusta seurasi Japani lähetyksen lähetystilaisuus, jossa varsinkin Martti Poukan puoliso kertoi Japani lähetyksen 120 vuotta kestäneestä toiminnasta.

Jumalanpalveluksen kolehdin yhteydessä kirkkoherra Henttinen antoi minulle mahdollisuuden kertoa hieman Isenge Clubin toiminnasta ja kolehdin kohteesta, Narva talosta, jota rakennetaan Isengen kylään Sambiaan.

Kierrätytin puheenvuoroni aikana Annelin kopioimaa kuvaa Johnista, joka odottaa pääsyä vanhainkotiin. Samoihin aikoihin puhelimeeni tuli aika monta viestiä, joissa epäiltiin nettiin laitettujen kylästä ilmoitettujen vanhusten ikää. Epäillä saa, mutta minä en nyt siihen asiaan saa selvyyttä, eikä se tässä tilanteessa ole kovin tärkeää. En usko aktiiviseen valehtelemiseen. Siitä ei kenellekään olisi mitään iloa tai hyötyä.

Myös Selman ja Taunon 70-vuotishääpäivä tuli mainittua ja siitä pääsimme sitten Poliisihallituksen rahankeräyslupaan RA2020/987, jonka turvin keräämme varoja kummioppilastoimintaan ja sitä kautta tuemme koko Vesilahti Community Schoolin työtä Isengessä.

Kiva juttu, että tämänkin tilaisuuden yhteydessä jumalanpalveluksen jälkeen tultiin ilmaisemaan kiinnostus kummioppilaan hankkimiseksi.

Uusi peukuttaja - kiitos!

Joku pohti, eikö isengepullia saa lainkaan tilattua, kun nyt Narvan torikin suljettiin. Isenge Clubin toritoiminnan vastuuhenkilö ilmoitti tänään, että pullia voi ensinnäkin tilata ennakkovarauksina seuraaville päiville:

la 24.10.2020
la 28.11.2020 ja
la 19.12.2020.

Tilaukset tulisi jättää perjantaihin klo 12 mennessä. Lähialueelle pyrimme toimittamaan pullaerät. Pienin toimitettava erä on 10 kpl. Tilaukset tulee jättää joko sähköpostilla tapani@isengeclub.fi tai tekstiviestillä tai whatsup-viestillä numeroon 050 50 12760. Kiitos!
Tuolla 19.12. kerralla on mahdollisuus tilata pullat mantelilla höystettynä joulun ajan kunniaksi.

Lisäksi toritoiminnan vastaava pohtii mahdollisuutta noin päivinä olla esillä myös Narvan K-Marketin edustalla ja sielläkin toki voisi olla pieni erä pullia kaupan ja arpoja kysyttiin jo tämänpäiväisessä jumalanpalveluksessa.

Erikoisessa kuunvalossa iltakierroksella Nöpön kanssa tuli mieleen kaksi viime päivien mieliinpainuvaa tilannetta: Narvan torilla myyntipöytämme eteen tuli hieman liikuttuneessa tilassa ollut ihminen, jolla oli polttava tarve kertoa positiivisia asioita minulle. Hän tunsi erään lähiseudun useampilapsisen perheen ja sen huoltajan, joka oli kertonut omasta kokemuksestaan lukuisten, erilaisten lastensa osalta myönteisistä lasten koulukokemuksiin liittyvistä asioista. Haukkuihin on tottunut ja tuollaiset puheet saavat melkein vaivaantumaan, mutta kuitenkin. Lukija varmaan ymmärtää.

Kotajumalanpalveluksessa juttusille tuli sitten henkilö, joka oli eilen myös Narvan torilla tilanteessa, jossa tunnistin erään henkilön tämän nenän perusteella ja yhdistin hänet hänen veljeensä, joka taas kävi samaan aikaan Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulua. Nyt tämä herrasmies rohkeni tulla juttusille ja tarkisti veljeni perustiedot ja totesi käyneensä tämän kanssa kansalaiskoulua Vesilahdessa. Muistaakseni Haapanen nimeltään.

 

 

Mitä pallo kertookaan tulevasta? Onnellista lomaa!