TARINAA YLÄASTEEN REHTORIN VUOROTTELUVAPAALTA

TEKSTIÄ OLEN ALKANUT  KIRJOITTAA 7.1.2016 ALKAEN KUN JÄIN VUOROTTELUVAPAALLE JA SITÄ OLI TÄHÄN HETKEEN MENNESSÄ KERTYNYT JO NIIN PALJON, ETTÄ JOUDUIN SIIRTÄMÄÄN OSAN ARKISTOON. VUOROTTELUVAPAA JA TÄMÄN TEKSTIN KIRJOITTAMINEN JATKUU 31.12.2016 ASTI. 28.12.2016 SIVUJA ON JO 410. JOS JOTAIN KIINNOSTAA, NIIN AINAHAN VOI KYSYÄ. TÄSTÄ JUTTU SITTEN JATKUU... KOKO TUOTOS ON SITTEN NÄHTÄVILLÄ REKSIN RISTEILYLLÄ 28.4.2017.

29.12. torstai

Kirjoittaminen laahaa monta päivää perässä. Ehkä se on hyvä merkki. Ennen kuin tässä tämä vuorotteluvapaa päättyy, ehkä sitä on oppinut ottamaan hieman rennommin ja keskittymään tulossa olevaan uuteen elämäntapaan. Lomaan, jolle saa siirtyä määrättynä, ei itse anottuna.

Torstaina piti olla suuri numero se, että eläinlääkäriin piti viedä yksi pihakissoista, herttainen Nöpön äiti, Söpö. Siskoni oli varannut eläinlääkäriajan ihan muita tarkoituksia varten, mutta hänen varauksensa perusta kuitenkin mureni pois ja lupasin ottaa tuon varatun ajan käyttööni. Sitten Söpökin voisi nauttia lopun ajan elämästään ilman että olisi koko ajan hoidettavana jälkipolvea.

Kaikki oli kunnossa. Yö meni rauhallisesti Ukon ja Nöpön seurassa. Käytin Söpöä rauhoittaakseni häntä pihalla muutaman kerran Nöpön valjaissa, mutta ei hän niistä käynneistä nauttinut.

Aamulla sai lisäksi kokea yhden iloisen asian, kun Antero Korhosen tyttären poika, aikanaan myös jonkin aikaa Vesilahden yläasteella koulua käynyt nuori herrasmies poikkesi tuomaan äidin veteraaniaterian. Miten hienosti käyttäytyvä ja keskusteleva nuorukainen! Hänelle oli varmaan aikamoinen shokki havaiteissaan minut Söpö sylissäni ovea avaamassa, mutta pienen alkujännityksen jälkeen tilanne vapautui. Mikä on Suomen lähteä nostamaan talouttaan tulevaisuudessa, kun sen rattaita on pyörittämässä tuollaisia rohkeita ihmisiä!

Aamulla poikkesivat lähisuvun kissoista erityisen paljon pitävät nuorukaiset. Nöpö otti heidät hienostuneesti vastaan. Koitimme vierailun lopussa saada aikaiseksi poikkeuksellisen paljon ääntä, jotta Söpö ilmestyisi esille,mutta tällä keinolla emme onnistuneet.

Loppujen lopuksi kävi niin että laajojen etsintöjen jälkeenkään kissaa ei löytynyt. Oli pakko uskoa, että se oli kaikesta huolimatta onnistunut vilahtamaan ulos jostain ovesta. Niinpä poikkesin eläinlääkäriasemalla esittämässä pahoitteluni ja tarvittaessa maksamassa kulut käyttämättömästä varauksesta. Paikan johtava henkilö oli kuitenkin asiassa poikkeuksellisen ymmärtäväinen.

Marevan-tuokion jälkeen piti lähteä vielä hakemaan uusia tekstiilejä alennusmyynnistä ja samalla sitten Söpö istui tyynesti eräällä vanhempien 50-luvulla hankkimalla nojatuolilla. Siltä paikalta varasimme yhteisymmärryksessä sille uuden ajan.

Illalla koitin alkaa koota kuvakirjaa kesän 2016 Pargan matkasta. Siltäkin matkalta on valtava määrä puhelimella otettuja kuvia. Katsotaanko saako sen aikaisksi. Tarjousten takia ei ainakaan ole mitään kiirettä, kun ne eivät kuitenkaan ole voimassa.

30.12. perjantai

Tänään piti saada matkaan Rachelille virallinen kutsu viisumianomukseen liitettäväksi. Kamalan pitkiä sepustuksia ei oletettavasti tarvitse laatia, sillä meillä on sen verran paljon aikaisempina vuosina jätettyjä anomuksia yhteistyöprojekteihimme liittyen.

Suurempi ongelma on siinä, miten viestin saa perille. Tällä kertaa laitoin kopion anomuksesta suoraan myös Suomen Lusakan suurlähetystöön, sillä postin kulku Isengen kylään on viime vuosina onnistunut heikommin kuin pienen lottovoiton saaminen. Edes kirjaaminen ei auta siellä päässä tilanteessa, ja maksaisi lähes 10 euroa. Katsotaan, meneekö edes suurlähetystön posti perille, jos ei mene niin sinne voi sitten laittaa anomuksen sähköpostille juuri ennen kuin Rachel lähtee hoitamaan asiaa pääkaupunkiin. Kummasti näihin kaikkiin pikkujuttuihin menee aikaa.

Lisäksi näiden kaukomatkojen valmistelun osalta on oltava poikkeuksellisen tarkkana. Juuri näinä päivinä on lehdissä ollut useita artikkeleita siitä, että Afrikkaan joululomalla suunnanneilla perheillä on lentokentällä sattunut todella suuria katastrofeja. Etelä-Afrikkaan matkatessa ei riitä enää, että kaikilla matkaan lähtevillä on henkilökohtainen passi vaan lisäksi alaikäisellä lapsella pitää olla esitettävänä syntymätodistus. Asia on kuulemma muuttunut vuonna 2015. Kun liput tilaa netistä, tällaisesta asiasta ei millään tavalla saa tietoa, vaan se pitää tapauskohtaisesti itse etsiä ao. maan ulkomaanlähetystöjen sivuilta tai sitten Suomen ulkoministeriön tiedotteista. Vastuu on jokatapauksessa matkustajalla itsellään, ei lentoyhtiöllä. Yksikin perhe näytti menettäneen 10 000 euroa, eikä niitä rahoja saa mistään vakuutuksista takaisin.

Lempäälän postissa sai erinomaisen palvelun, sillä sillä siellä oli asiaa hoitamassa herra Elomaa Jr.

Illalla poikkesi vielä Touko tapaamassa ystäväänsä ja sai paluumatkalle mukaansa yhden kaupungin iloihin rientäneen turistin.

31.12. lauantai

Tässä päivässä on historian havinaa. Viimeinen vuorotteluvapaapäiväni alkaa. Tähän päivään kirjaamme aikanaan oman näkemyksen siitä, mitä järkeä tässä vuodessa on ollut. Sitä ei saada kuitenkaan aikaiseksi vielä tänään.

Perjantaihin 30.12.2016 mennessä Isenge Clubin sivuilla on vieraillut 53 275 kävijää. Sivusto on alunperin perustettu tiedottamaan halustamme auttaa Afrikkaa, erityisesti kahta kohdettamme Sambiassa ja Senegalissa. Sivusto avattiin 5.8.2015. 

En osaa sanoa, miten suuresti sivusto on aiheuttanut rasitusta Isenge Clubin jäsenille, mutta ainakin jonkin verran se on lisännyt tietoisuutta tästä vapaaehtoistoiminnasta. Mitään suurta innostusta se ei ole synnyttänyt, eikä ruuhkaa jäseniksi haluavien määrässä. Tärkeintä onkin, että mukana olevat ovat ihan sydämestään asian takana. Tätä porukkaa on vaikea käyttää ponnahduslautana suurempiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Tämä on raakaa työtä, vaikkakin sairaan mukavaa ja antoisaa, eikä tässä todella tylsisty.

Systeemissä on näköjään mahdollisuus myös "peukuttaa", no 36 peukutusta reilussa vuodessa nyt ei ole kaksinen tulos, mutta ei se ole myös ollut meillä minkäänlainen tavoite.

Hienointa on se, että kävijöistä suurin osa on poikennut nimenomaan aloitussivulla, noin 19 604 kävijää. Toisena on tänään varsinaisesti päättyvä "Vuorotteluvapaa"-sivusto 14 423 kävijää. Päivää kohti se on 39.7 kävijää - no melkein sama kuin peukutusten määrä. 

Huomenna muuten alkaa taas aika, jolloin Isenge Clubissa ei ole yhtään jäsentä, sillä Suomessa asuvien ihmisten tulee taas maksaa jäsenmaksu. Nyt se on 10 euroa koko vuodelta. Maksuohjeet löytyy tuolta sivuston kohdasta jäsenistö. Mukavaa jos edes muutama liittyisi.

Muuten tämä päivä sujui niin kuin kaikki muutkin päivät. 

Luomukaurapuuroa aamusta.

Saleksi muuttuneeseen Vesilahden kauppaan ostamaan raketteja. Siellä ei kuitenkaan ollut paikalla rouva Pennasta myymässä viime vuoden tapaan raketteja ja kieltäydyin tekemästä kauppoja. Sen sijaan ostin VALO24h:n paahdettu rouhittu pellava+mustikkapakkauksen, ja vuoden alku alkaa vielä voimistuvalla terveyteen panostamisella.

Kotona sauna lämpimäksi ja äiti 50.kertaa tänä vuonna nauttimaan uusitun saunan löylyistä. Edelleen ylös kivutessaan hän jaksaa toistaa sitä, että miten helppoa tämä saunaan tuleminen on nyt, kun isä hoiti viimeisillä voimillaan saunan uusimisen Voitto Niskan avustuksella.

Jossain vaiheessa iltapäivää olin näköjään nukahtanut, sillä edellisilta meni aika pitkäksi. Marevan-lääkitys aterioineen kuitenkin hoitui ajallaan.

Alkuillasta poikkesimme seuraamaan Reiman suunnittelemaa ilotulista Hulauteen. Kaikki sujui erinomaisen tarkan suunnitelman mukaan ja sukulaisjoukko sai nauttia väriloistosta olohuoneen suurista ikkunoista. Alkuvaiheessa matkassa oli mukana myös Nöpö, mutta liiallinen meno ja klo 18 jälkeen alkanut räiskyminen olivat sille liikaa ja saimme palauttaa sen kotiin äidin seuraksi.

Marevan-aterian jälkeen seuraava pikkuateria saatiin nauttia Ritvan tyylikkään kattauksen kera. Vähitellen ruoka alkaa kuitenkin tulla jo korvista.

Sitten poikkesimme kotona klo 20 lääkkeiden jaossa ja sitten vielä lyhyesti Vesilahdentien tukikohtaan päivittämään viimeisimmät tiedot maailman menosta. Ruokaa oli sielläkin tarjolla, mutta pitäydyimme Tridinad&Tobagon tuotteisiin.

Kotiin palatessa oli tarkoitus kokeilla ensimmäisiä Ideaparkin bonuspisteestä hankittuja räjähteitä. Ohjasimme äidin olohuoneeseen paikkaan, josta mahdollisimman hyvin voisi nauttia pihalla kohta esitettävästä tulituksesta. Äitiä ei voi kuitenkaan ketteryyden puutteesta moittia. Emme olleet kunnolla ehtineet sisältä ulos olohuoneen edustalle sytyttämään vaatimattomia tulitteitamme, kun äiti oli jo ehtinyt takaisin makuuhuoneeseen juuri silitettyihin puhtaisiin lakanoihin kietoutumaan. Varmasti hyvä paikka sekin, mutta si.lti hän oli halukas siirtymään nököttämään olohuoneen erkkerin eteen seuraamaan edessä olevaa spektaakkelia. Maailmaltakin sitä ehdittiin kommentoida ilmauksin "aika sarjatulta", "näyttävä", "kuin lentäviä lautasia", "mukavaa räiskettä". Äiti oli samaa mieltä, mutta Nöpöä moinen tohina häiritsi ja hän liimautui loppuillasta viereeni.

VUOROTTELUVAPAA ON PÄÄTTYNYT. LAADIN KOONNAN VUODEN ANNISTA, KUN TULEE HIEMAN RAUHALLISEMPI HETKI LOMALLA. SEN JÄLKEEN TEKSTI POISTUU TÄLTÄ SIVUSTOLTA JA SE ON NÄHTÄVISSÄ REXIN RISTEILYLLÄ KOKONAISUUDESSAAN - VIIDETTÄ SATAA SIVUA. LOMA-AJASTA ON OMA SIVUSTONSA - HAPPY DAYS ARE HERE AGAIN!

 

*more explanation will be given the 29th of Apr at 11.30 at the Conference Room.